Etelä-Pohjanmaa on ehkä tunnettu vahvoista naisistaan, mutta se ei näy politiikassa tasa-arvona. Viime vuoden kuntavaaleissa maakunnassamme valituista kunnanvaltuutetuista alle 30 % (koko maa 40,1 %) oli naisia. Onpa meillä yksi kunta, jossa vain yksi nainen pääsi valtuustoon, ja kunta, jossa yli 80 % valtuutetuista on miehiä.
Etelä-Pohjanmaa uhkaa pysyä tasa-arvon takapajulana, totesi Ylekin vaalien jälkeen.
Jotta poliittinen päätöksenteko edustaisi kuntalaisia ja kansalaisia, pitää päättäjien joukon olla monipuolista. Mukana pitää olla eri taustoista tulevia sekä iältään ja sukupuoleltaan erilaisia ihmisiä. Elämänkokemukselle ja nuoruuden innolle, naisnäkökulmalle ja miehen ajatuksille – kaikille on tilausta.
Naiset ovat totta kai yhtä lailla täysivaltaisia puolueidensa jäseniä siinä kuin miehetkin. Tasa-arvon pitäisi olla yhteinen asia, poliittisia naisjärjestöjä ei ehkä enää tarvittaisi.
Mutta kun ei.
Poliittisilla naisjärjestöillä tuntuu olevan tilausta vielä 2020-luvullakin.
Poliittisten naisjärjestöjen toiminnan keskiössä tulee olla aina naisten aseman edistäminen ja naisten innostaminen mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen sen kaikilla tasoilla.
Naisjärjestöjen toiminnassa naiset voivat parhaimmillaan luoda yhtä vahvoja verkostoja keskenään kuin nuoret poliittisissa nuoriso- ja opiskelijajärjestöissä tai miehet keskenään. Naisten pitää tukea toisiaan pyrkimyksissään.
Poliittisten naisjärjestöjen pitää olla keskustelun herättäjiä. Ne eivät saa kaihtaa vaikeitakaan puheenaiheita. Kysyä ja kyseenalaistaa pitää uskaltaa, vaikka kaikkeen ei vastausta itsellä olisikaan. Toimintaan mukaan tulon pitää olla helppoa ja siihen pitää kannustaa.
Vastatakseni omaan kysymykseeni: Kyllä, poliittisille naisjärjestöille on edelleen tarvetta.
Meillä Etelä-Pohjanmaalla ehkä eniten koko Suomessa.
Naiset, pidetään yhtä.
Lotta Iso-Tuisku
kunnanvaltuutettu
Ilmajoki