Donald Trumpin vaalivoitto kaksi viikkoa sitten on herättänyt eri puolilla maailmaa kysymyksiä demokratian tilasta.
Trumpin voiton taustoja ymmärtääkseen on hyvä tarkastella kahta historiallista esimerkkiä, jotka valottavat nykyisen edustuksellisen demokratian kehityksen alkuvaihetta sekä Hitlerin natsipuolueen valtaannousua 1930-uvun alussa.
Trumpia ja Hitleriä ei persoonina tule verrata nykytietämyksen valossa toisiinsa. Heidän vaalimenestyksensä taustassa on kuitenkin yhtäläisyyksiä.
Saksassa 1930-luvulla natsipuoluetta äänesti ennen kaikkea keskiluokka: kaupungeissa virkamiehet, eläkeläiset ja yrittäjät sekä maaseudulla yrittäjät.
Molemmat ryhmät kuuluivat vuonna 1929 alkaneen maailmanlaajuisen talouskriisin häviäjiin. Saksan tuolloiset hallitukset vastasivat kriisiin rajulla säästöohjelmalla, joka vaikutti etenkin kulutuksesta riippuviin yrityksiin ja julkishallinnon virkamiehiin.
Historiantutkija Jürgen Falterin tulkinnan mukaan natsipuolueen kannatus ei perustunut ideologiseen kannatukseen vaan protestiin vakiintuneita puolueita vastaan.
Myös Yhdysvalloissa keskiluokka on köyhtynyt ja pienentynyt viimeisimmän talouskriisin jälkeen. Tulo- ja varallisuuserojen kasvu on ollut viime vuosina erityisen voimakasta.
Kehityksestä on hyötynyt etenkin rikkain 0,1 prosenttia kansasta. 90 prosenttia on nuollut näppejään.
Kuten 1930-luvun Saksassa, Yhdysvalloissakin on kritisoitu viime vuosien talouspoliittisia ratkaisuja. Tämä tuli esille Yhdysvaltojen presidentinvaaleissakin tasaisempaa tulonjakoa kannattavan Bernie Sandersin ehdokkuuden kautta.
Yksipuolinen käsitys talouspolitiikan suuntaviivoista on Yhdysvalloissa herättänyt oikeutetun kysymyksen siitä, ketä valittu politiikka palvelee.
Nykytilanteen ymmärtämiseksi on myös hyvä katsoa kauemmaksi.
Vuonna 1830 porvaristo kapinoi monissa Euroopan maissa vaatien laajempia poliittisia vaikuttamismahdollisuuksia. 1700-luvulla poliittisesti päätään nostanut porvaristo ei ollut päässyt osalliseksi päätösvallasta samalla, kun poliittisia järjestelmiä rakennettiin uusiksi Napoleonin sotien jäljiltä.
Vuoden 1830 kapinoiden yhteys nykypäivään on siinä, että nykyään on samalla tavoin havaittavissa kuilu hallitsevien poliittisten eliittien ja hallittujen eli äänestäjien välillä.
Äänestäjät eivät koe tulevansa kuulluiksi riittävästi. Siinä, missä kansa meni vuonna 1830 barrikadeille, vuonna 2016 se äänesti Trumpin presidentiksi, Ison-Britannian ulos EU:sta ja Saksassa oikeistopopulisteja monen osavaltion parlamentteihin.
Väitän, ettei demokratia ideana ole kriisissä, vaan edustuksellinen demokratia on kriisissä. Ratkaisu vuoden 1830 kapinointiin oli osallisuuden laajentaminen poliittiseen valtaan.
Tämän päivän ratkaisuja haettaessa tulisi katsoa, missä ovat nykyisen demokraattisen järjestelmän sokeat pisteet. Ketkä jäävät katveeseen?
Miksi poliittisen eliitin näkemät ratkaisut poliittisiin ongelmiin ja monien äänestäjien edut eivät näytä kohtaavan?
TIMMY TRÜMPLER
Isokyröläislähtöinen opettaja, joka työskentelee Saksassa