Eeva Soivion sydän pysähtyi neljäksi minuutiksi kesken Ryhmäteatterin Valeäidit-näytelmän esityksen. Sairaalassa hänelle kerrottiin karu diagnoosi, sudden death, äkkikuolema. Eeva jäi kuitenkin eloon ja sanoo, että sen neljän minuutin aikana oli hiljaisuus, rauha ja tyhjä tila. Se poisti myös kuolemanpelon.

Eeva ja Raili-äiti ovat aina olleet läheisiä. Kun Raili sai puhelinsoiton, että Eeva on sairaalassa teholla, kaikki pysähtyi hetkeksi. Ensimmäinen ajatus koski Eevan lapsia ja toinen toi mieleen Eevan veljen Juhan, joka katosi laivareissulla. Että menetänkö nyt toisenkin lapseni?

Eeva ja Raili sanovat olevansa ilon ja naurun vaalijoita, mutta millaista voimaa, viisautta ja pohjalaista itsetuntoa on tarvittu, että menetysten ja menetysten pelon myötä tässä päivässä ollaan?