Varusmiespalvelus ja Puolustusvoimien urheilukoulu ovat saaneet mediassa julkisesti kritiikkiä urheilijoilta ja valmentajilta. Urheilukoulussa varusmiespalvelustaan suorittavat seiväshyppääjä Juho Alasaari ja jalkapalloilija Tuomas Kaukua eivät yhdy kritiikkiin.
– Täällä ollaan varusmiespalveluksessa. Se on ykkösasia. On vain plussaa, että siinä sivussa pystyy keskittymään urheiluun, Alasaari sanoo.
Kaukua ei ole seurannut julkista keskustelua urheilukoulusta.
– Minulla homma on toiminut aivan hyvin, Seinäjoen Jalkapallokerhon hyökkääjä sanoo.
Alasaari voitti viime vuonna alla 23-vuotiaiden Euroopan mestaruuden ja edusti Suomea myös aikuisten MM-tasolla. Hänellä oli ennestään jo kaksi nuorten arvokisamitalia. Kaukua on pelannut liigatasolla 67 ottelua ja tehnyt kahdeksan maalia. Hän on edustanut SJK:ta myös europeleissä.
Katso alla olevasta videosta Alasaaren ja Kaukuan sekä urheilukoulun johtaja Ville Halosen ajatuksia urheilukoulusta. Video on kuvattu Pahkajärvellä ampumaharjoitusten yhteydessä 15. tammikuuta.
"Sotilaskoulutusta annetaan tavanomaista tiiviimmässä rytmissä ja ajassa"
Alasaari ja Kaukua aloittivat varusmiespalveluksensa urheilukoulussa lokakuussa. Urheilukouluun valittiin toukokuussa 86 urheilijaa eri kesälajeista.
Halosen mukaan urheilukouluun hakee vuosittain noin 500 urheilijaa, joista kahteen saapumiserään valitaan kumpaankin noin 80 urheilijaa.
Muista pohjalaisista tai pohjalaisseurojen edustajista samaan saapumiserään kuuluvat Vaasan Voima-Veikkojen ja Kuortaneen Kunnon painijat Nestori Mannila ja Tuukka Peltokangas sekä yleisurheilijat Valtteri Louko Lapuan Virkiästä ja Heikki Kumara Laihian Lujasta. Myös viime kaudella Vaasan Palloseurassa pelannut Juhani Pikkarainen suorittaa varusmiespalvelustaan urheilukoulussa.
Puolustusvoimien urheilukoulu sijaitsee Kaartin jääkärirykmentissä Helsingin Santahaminassa. Kesälajien hakuaika urheilukouluun päättyy 28. helmikuuta ja talvilajien 31. elokuuta.
Halonen muistuttaa, että urheilukoulun varusmiehillä on samanlaiset palvelusajat ja pakolliset suoritukset kuin muillakin varusmiehillä.
– Urheilukoulussa palvelevilla on mahdollisuus suunnitelmalliseen valmentautumiseen palvelusaikana.
Halosen mukaan urheilukoulussa ei pääse helpommalla kuin muualla.
– Sotilaskoulutusta annetaan tavanomaista tiiviimmässä rytmissä ja ajassa.
Kritiikkiä ja vanhoja huhuja
"Ei tämä ainakaan omaa lajiani palvele yhtään", "se on yksinkertaisesti liian kuormittava vuosi monelle miehelle", "en ole kuullut yhdenkään maastohiihtäjän kehittyneen armeijassa".
Sitaatit ovat keihäänheittäjä Janne Läspältä, hiihtovalmentaja Matias Strandvallilta ja hiihtäjä Alexander Ståhlbergilta Ilta-Sanomien haastattelusta. Ståhlberg valitsi lopulta siviilipalveluksen.
Pitäisikö urheilijoilla olla erivapauksia armeijassa?
– Suomessa meillä on yleinen asevelvollisuus. Urheilijoilla ei ole mitään erityisvapauksia, vaan palvelus on järjestetty lakien ja normien mukaisesti. Kuitenkin niin, että mahdollisuus valmentautumiseen on mahdollisimman hyvä, Halonen sanoo.
Kehitettävääkin kuitenkin on.
– Sotilaskoulutuksen suhteen tärkeimmät kehityskohteet ovat se, että enemmän pitäisi keskittyä oleelliseen. Urheiluvalmennuksen osalta pitäisi edelleen parantaa yhteistyötä niin, että urheilijoilla olisi mahdollisimman ammattitaitoinen lajivalmennus.
Halosen mukaan lajit ovat keskenään tasa-arvoisessa asemassa. Se ei kuitenkaan toteudu harjoitusolosuhteissa.
– Esimerkiksi suunnistuksessa ja judossa on erinomaiset olosuhteet, mutta purjehduksessa ja alppihiihdossa ne eivät ole optimaaliset.
Mitä harhakäsityksiä urheilukouluun liittyy?
– Sitkeässä elää ne huhut, että urheilukoulussa palvelus tarkoittaisi kahta maastoyötä. Vuosien takaisilla huhuilla ei ole mitään tekemistä nykyisen varusmiespalveluksen kanssa.
Alasaari ja Kaukua luottavat kykyihinsä
Alasaari kertoo keskittyneensä harjoittelun ja levon optimoimiseen.
– Ehkä vähän jää harjoituksia pois, kun tulee erilaista rasitusta. Luotan siihen, että kauden tullessa näkyy vuosien mittava työ.
Pitäisikö urheilijoiden päästä helpommalla?
– Tietenkin on muitakin vaihtoehtoja, jos haluaa ajatella, että se on niin pienistä asioista kiinni. Mielestäni tämäkin on mukava vaihtoehto.
Urheilukoulussa on hyvä ryhmä jalkapalloilijoita, joiden kanssa Kaukua on päässyt harjoittelemaan Porvoossa. Hän on harjoitellut myös SJK:n kanssa jaksoittain. Lajiharjoituksia on toki ollut tavallista vuotta vähemmän.
– Luotan itseeni, että kun menen kentälle ja harjoituksiin, pystyn näyttämään, että kuulun pelaavaan kokoonpanoon ja ansaitsen peliaikaa.
Urheilun ja varusmiespalveluksen yhdistäminen on jossain määrin mahdollista myös muissa joukko-osastoissa.
– Joukko- ja koulutuskohtaisesti ratkaistaan, kuinka paljon urheiluun on mahdollista käyttää aikaa. Urheilukoulu on paikka huippu-urheilijoille ja sellaisille, jotka tosissaan pyrkivät huipulle, Halonen sanoo.
Armeija-aikana taistelua myös mitaleista
Nestori Mannila suorittaa varusmiespalvelustaan urheilukoulussa ja valmistautuu samalla ensi viikolla alkaviin painin EM-kilpailuihin. Joulun jälkeen ohjelmassa ovat olleet esimerkiksi Kuortaneen maajoukkueleiri, kilpailu Ranskassa ja leiri Unkarissa.
– Unkarista matkustin sunnuntaina pois, ja maanantaina alkoi urheilukoulun järjestämä valmennusleiri Urhean urheiluakatemiassa. Valmistautuminen EM-kisoihin on sujunut hyvin. Paluu kasarmille on kisojen jälkeen.
SJK:n keskuspuolustaja Ville Tikkasen varusmiespalvelus alkoi lokakuussa vuonna 2021 kesken mitalikamppailun ja päättyi maaliskuussa juuri ennen uuden liigakauden alkua.
– Pelasimme kauden viimeisiä pelejä, kun menin armeijaan. Ei ollut mitään ongelmaa, vaan pääsin joustavasti peleihin. Olin alkuviikon armeijassa, matkustin keskiviikkona tai torstaina Seinäjoelle, harjoittelin, pelasin ja lähdin pelin jälkeen takaisin, Tikkanen kertaa.
Kun muulla joukkueella alkoi pronssikauden jälkeen reilun kuukauden mittainen tauko, Tikkanen jatkoi vuottaan armeijassa.
– Säästin tammi–helmikuulle lomia, kun pelit alkoivat pyöriä.
Tikkanen kuului SJK:n avauskokoonpanoon ennen armeijaa, sen jälkeen ja osittain sen aikanakin.
Mannila ja Tikkanen ovat tyytyväisiä urheilukoulun tarjoamaan mahdollisuuteen urheilu-uran jatkumisesta varusmiespalveluksen aikana.
– Asepalvelus on suuri kunnia, joka pitää täyttää. Hyvä, että on urheilukoulu, jossa voi yhdistää urheilun asepalvelusvuoteen. Voi mennä unelmia kohti, Mannila sanoo.
Molemmat korostavat myös omatoimisuuden merkitystä.
– Kaikki asiat ovat selvitettävissä, kun saa suunsa auki. Painiliitto ja Urheilukoulu tekevät yhteistyötä, ja yksilöurheilijana pitää osata olla välikätenä, ja puhua asioista molempiin suuntiin, Mannila sanoo.
– Päivisin oli aikaa treenata, mutta ei siellä kukaan ollut viemässä paikasta paikkaan, Tikkanen toteaa.
Tikkanen toteaa saman kuin Halonen, eli urheilukoululaiset tekevät asioita tiiviissä tahdissa.
– Ei ehtinyt seisoskella ja mietiskellä. Meiltä myös odotettiin, että asiat tehdään terävästi ja nopeasti ja kunnolla, kun olemme urheilijoita.
Onko urheilukoulu tuonut jotain hyötyjä urheilu-uraasi?
– Urheilukoulussa on esimerkiksi fysioterapeutti sekä voima- ja kestävyysvalmentaja. Olen saanut lisää työkaluja omaan kehittymiseeni. Urheilukoulussa on hyvä tiimi, Mannila kehuu.
Mitä ajattelet urheilukoulun saamasta kritiikistä?
– Kilpailut ja pelit ovat eri kohdissa, joten on vaikea puhua muiden lajien puolesta. Jalkapallossa saimme hyvät treenit pidettyä. Yksilölajeissa voi olla erilaista kuin meillä, Tikkanen pohtii.
– Siinä on ollut ihan hyviäkin pointteja. Ehkä voisi parantaa sitä, että täällä oltaisiin lajikohtaisesti tietoisempia siitä, kuinka asiat etenevät. Pitää ottaa kuitenkin huomioon, että ykkösprioriteetti täällä on varusmiespalveluksen suorittaminen, Mannila muistuttaa.
