Järvien ja muiden vesistöjen sotkemisesta ei ole otettu opiksi, vaikka jo vuosikymmeniä sitten oli järvissämme näkyvissä, mitä tuleman pitää. Muun muassa sinilevä näytti lisääntymisen merkkejä jo 1980-luvulla.
Esimerkiksi Ähtärinjärvellä, Kuortaneenjärvellä ja Lappajärvellä pähkäiltiin 1900-luvun lopulla sinilevän kanssa. Mietittiin keinoja, millä saataisiin pienimpienkin järvien rehevöityminen ja likaantuminen loppumaan.
Monella järvellä on tilanne saatu vastuullisella toiminnalla päättymään. Näin on tapahtunut muun muassa Töysän Ponnenjärvellä, jossa sinilevää esiintyi takavuosina säännöllisesti. Nyt siitä ei ole ollut riesaa enää 3–4 kesänä. Näin siitäkin huolimatta, että kaupungin taholta on laiminlyöty ainakin osittain ns. valuma-altaiden tyhjentäminen.
Mutta usealla järvellä on päästetty tilanne vain pahentumaan. Sinilevän esiintyminen on hyvä ja lahjomaton mittari vesistön hyvinvoinnista.
Yleisesti syytetään järven saastumisesta huviloilla ja järvenrantataloissa asuvia henkilöitä. Unohdetaan, että järven hyvinvointi on paljon laajemman alueen asukkaiden ja lomailijoiden toiminnan tulosta.
Järven hyvinvointiin vaikuttaa elämä järven lähellä ja laajalla valuma-alueella. Ratkaisevaa on se, mitä ojat, purot ja joet järveen virratessaan tuovat.
Ähtärinjärvi on huolestuttava esimerkki siitä, että ei ole onnistuttu hienon ja monelle tärkeän järven puhtaana pysymisen pyrkimyksissä. Onko todellisuudessa yritettykään? Kannattaisikohan kaivaa monet tehdyt tutkimus- ja toimenpidesuunnitelmat arkistoista esiin?
Taas tulevana kesänä nähdään, kuinka laajasti myrkyllisen sinilevän kukinnot värittävät Ähtärinjärveä. Myös Kuortaneenjärvellä, Kuorasjärvellä ja Lappajärvellä sinilevät viihtyvät.
Suomessa on vesistöasiat aina olleet eripuran aiheita. Toiset sotkevat, ja jotkut haluavat suojella.
On käyty tiukkoja neuvotteluja sekä käräjiä tekoaltaista, jokien perkauksista, vesipinnan säätelystä, koskien "valjastuksista" voimalaitosten käyttöön, ja niin edelleen. Useat kaivokset ovat pilanneet vesistöjä. Talvivaara on surullisin esimerkki ja tulee kalliiksi veromaksajillekin.
Valtakunnan tasolla Suomessa on ympäristöministeriö, maakuntatasolla ja kunnissa on omat ympäristövastaavat. Miksi vesistöjemme suojelusta ja yleensä luonnonsuojelusta vain niin harvat ottavat vastuuta? Toivottavasti vastuullisuutta nähdään kesällä 2026!