Loppusyksy on ollut sateinen etenkin Etelä-Pohjanmaalla ja Vaasan seudulla, minkä vuoksi happamuushaittoja on ilmennyt varsinkin Pohjanmaan rannikon pienissä jokivesissä, ely-keskuksesta kerrotaan.
Pahiten happamuus on koetellut pieniä jokia Vaasan etelä- ja pohjoispuolella: Maalahdenjoen, Sulvanjoen, Laihianjoen ja Vöyrinjoen pH-arvot ovat olleet alimmillaan 4,3–4,9.
– Happamuus lisää olennaisesti haitallisten metallien, kuten alumiinin huuhtoutumista vesistöihin. Näin voimakas happamuus onkin vesiluonnolle erittäin haitallista ja tuhoisaa.
Syksyn happamuushaitat ovat olleet näissä joissa myös varsin pitkäkestoisia, esimerkiksi Vöyrinjoella happamuusongelmat ovat jatkuneet syyskuun lopusta lähtien. Mikäli talvi jatkuu märkänä ja lauhana, tulevat happamuusongelmat jatkumaan edelleen. Muutamissa muissa joissa, kuten Kimojoessa, Lehmäjoella ja Kärjenjoella pH laski 5,0–5,5 välille.
Keski-Pohjanmaalla syksy on ollut vähäsateisempi. Keski-Pohjanmalla ei yhdenkään joen pH laskenut syksyllä alle 5,5:n.
Suurten pohjalaisjokien pääuomissa happamuusongelmia ei juurikaan havaittu, vaan pH on pysytellyt käytännössä 6,0 yläpuolella koko syksyn. Ainoastaan Närpiönjoella (5,6) ja Lapuanjoella (5,7) pH kävi hetkellisesti alle 6,0 lukemissa.
Happamuus on Pohjanmaan jokivesien suurin vesiensuojeluongelma. Ongelman perussyy on alueen happamassa maaperässä, happamissa sulfaattimaissa, ja näiden tehokkaassa kuivattamisessa.
Pahin tilanne syntyy, kun kuivaa kesää seuraa sateinen syksy tai seuraavana vuonna kova kevättulva, joka huuhtoo happamat yhdisteet ja metallit vesistöihin. Normaali veden pH Suomen jokivesistöissä on 6-7, humusvesissä jonkin verran pienempi.
Tavoitteellisena happamuuden minimiarvona vuositasolla pidetään pH-arvoa 5,5.