Nämä kaikki kolme eritettä ovat tuttuja ensihoidon ja pelastustoimen työntekijöille.
Paljon puhutaan palvelusetelistä ja eri palveluiden lähellä pitämisestä, tai että pitää saada palveluita myös digitaalisesti, mitkä tärkeitä asioita ovatkin.
Emme saa kuitenkaan unohtaa sitä karua tosiasiaa, että onnettomuuden tai vakavan sairauskohtauksen sattuessa omalle, läheisen tai muun henkilön kohdalle on tällöin kiireellisen avun oltava lähellä ja avun on oltava tehokasta.
Apu ei tule nettiä pitkin, vaan se tulee jonkinlaisella hälytysajoneuvolla.
Avun nopeuteen ei vaikuta palveluseteli, vaan se, kuinka läheltä se hälytysajoneuvo lähtee ja mikä sen lähtövalmiusaika on.
Emme siis saa unohtaa tässä uudistuksessa pelastustoimea ja ensihoitopalveluita. Pidetään jatkossakin paloautot ja ambulanssit mahdollisimman lähellä kuntakeskuksia.
Varsinkin maaseudulla käytetään edelleen hyväksi sopimussammutusmiesten omalla vapaa-ajalla antamaa panosta meidän kaikkien auttamisen hyväksi. He lähtevät tehtävälle kuka mistäkin ja mihin vuorokauden aikaan tahansa, mikäli oma päätyö sen sallii.
Ammattipalokunnalle on turvattava riittävät resurssit miehistön ja alipäällystön osalta ilman pelkoa siitä, että hallinnollinen organisaatio vie työntekijät ”höökistä” (sammutusautosta).
Tätä työtä on voitava tehdä työturvallisuutta noudattaen ja tehtävän vaativalla työntekijävahvuudella.
Hyvin organisoidulla sosiaalitoimella vapautamme ensihoitoa akuuttiin hoitotyöhön. Toimivalla ja lähellä olevalla terveyskeskuksella lyhennetään ambulanssin kiinnioloa sellaisissa tehtävissä, joissa potilas tarvitsee apua, mutta joka ei kuitenkaan ole keskussairaalan päivystyshoidon tarpeessa. Tuolloin potilaan on järkevintä viedä lähellä olevan tk:n hoivaan.
Jussi Säilä (kok.)
vanhempi konstaapeli, sopimuspalokunnan yksikönjohtaja
aluevaaliehdokas
Laihia