Geneven pakolaissopimus määrittelee pakolaisen henkilöksi, ”jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainon kohteeksi rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa tai mielipiteensä vuoksi tai sen takia, että hän kuuluu tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään, ja joka oleskelee kotimaansa ulkopuolella ja joka tällaisen uhan vuoksi ei voi tai ei halua palata kyseiseen maahan.”
Viime aikoina pakolaisista on riittänyt porua. Enemmän niistä Suomeen tulevista, mutta jonkin verran myös täältä paenneista.
Suomesta paenneiden pahin painajainen on fiskaaliviskaali ja verokarhun läähätys se uhka, joka saa heidät pakenemaan miniverotuksen ihmemaihin. Pakolaisen määritelmää he eiväty täytä, silti heitä nimitetään veropakolaisiksi.
Eräs läheiseni viettää kylmimmät talvikuukaudet Espanjassa. Ei veropakolaisena, vaan pakkasen ja jään karkottamana. Kun hän kevään tullen palaa kotipuoleen, on pakaasissa tuliaisina jokunen viinipullo.
Tunnustan, tuntuu mukavalta lorauttaa lasiin kelpo punaviiniä, joka maksaa vain 2,50 euroa pullo. Samasta tuotteesta joutuu Alkossa pulittamaan liki viisinkertaisen hinnan.
Kyllä kelpaa kilistellä ja samalla sofistikoituneesti diskuteerata vaikkapa veropakolaisiksi karanneista porhoista. Ettäs kehtaavat!
Kun Teuvo Tavis kurvaa Tallinnan laivalle vuoden kaljalastia hakemaan, on moni valmis nostamaan peukun pystyyn. Ja kun uutisissa kerrotaan veropakolaisista, sama sakki moralisoi ja heristää sormea.
Mielestäni kuvio on hieman absurdi.
Valtiovarainministeriön hallitusneuvos Antero Toivainen arvioi viime syksynä (Apu 25.9.2015), että valtio menettää veropakolaisten vuoksi tuloja vuosittain muutamalla kymmenellä miljoonalla eurolla. Viinaveron kohdalla tappio sen sijaan on kymmenkertainen, sillä alkoholin maahantuonnin vuoksi valtiolta jää saamatta verotuloja yli 300 miljoonaa.
Ehei, en minä veropakolaisia puolusta. Sen sijaan yritän punnita sitä, kummat ovat valtion kannalta suurempia konnia: veroja maailmalle paenneet ökyporhot vai halvan alkon hörppijät?
Onneksi me viinarallaajat voimme puolustautua sillä, että valtio saa ansionsa mukaan. Jos Oy Suomi Ab on niin hölmö, että maksaa risteilyaluksille tukiaisia yli 50 miljoonaa euroa vuodessa (MOT 25.10.2015), niin eihän niissä shoppailu sitten voi olla täysin väärin.
Verojen vältteleminen on moraalisesti arveluttavaa. Jos ihminen pysyttelee lain sallimissa rajoissa, hän voi tavoitella omaa etuaan mitä eriskummallisimmin keinoin. Lyhytnäköisessä oman edun tavoittelussa on kuitenkin se vika, että yhteinen etu jää mopen osalle.
Yhden Teuvo Taviksen kaljakuorma on arvoltaan pienempi paha kuin yhden veropakolaisen aiheuttama veromenetys. Viinaralli on kuitenkin yksi kansakuntamme lempiurheilulajeista, jolloin pienistä puroista kasvaa valtava virta. Sillä virralla voitaisiin osittain kustantaa niitä kaikkien tarvitsemia peruspalveluita: sairaaloita, kouluja ja maanteitä.
Halpaa espanjalainen punaviini saa kitkerän sivumaun, kun miettii seurauksia muutamaa askelta pidemmälle: 300 miljoonalla eurolla saisi aika paljon hyvää aikaan.
Ehkä vanha sanonta on väärässä ainakin tässä kohtaa: hyväkään kauppa ei aina kannata.
ELINA KOUHIA
elina.kouhia@ilkka.fi