Venäjällä on Suomessa juuri nyt paljon asiamiehiä. Heistä harva taitaa tietää toimivansa itäisen naapurin eliitin toivomalla tavalla. Eripuran kylväminen eurooppalaisiin valtioihin vahvistaa Venäjän asemaa ja on melko helppo toteuttaa.
Perinteisesti Suomen kansallismieliset eivät ole Venäjän karhua ihailleet, mutta yllättävät tilanteet tuottavat yllättäviä petikumppaneita. Kun suomalainen huutaa rajoja kiinni, se miellyttää itäistä naapuria. Venäjän konsulaatit varmasti toimittavat pyynnöstä banderolleja mielenosoituksiin.
Venäjä inhoaa syvästi Euroopan Unionia. Inhon taustalla ei välttämättä ole niinkään pelko siitä, että Euroopan Unionista olisi Venäjälle uhkaksi tai haastajaksi. Kyllä EU voi melkoinen kiusankappale Venäjälle olla, kuten tämänhetkinen pakotepolitiikka osoittaa, mutta enemmän Venäjää kuitenkin pelottaa se, mitä EU edustaa.
Euroopan Unioni on nykyaikaisten länsimaisiksi tunnustettujen arvojen läpeensä tunkema valtioiden liitto. EU:n arvot ovat paljon liberaalimmat kuin jäsenvaltioiden keskimäärin.
EU:lla on taipumus pyrkiä kohti sellaista ideologista täyttymystä, että oikein kenelläkään ei reaalimaailmassa ole mahdollisuuksia pysyä vauhdissa mukana. Se aiheuttaa idean ja reaalimaailman välille konflikteja, jotka pahimmillaan kyseenalaistavat niin sanottujen eurooppalaisten arvojen olemassa olemisen oikeutuksen.
EU on myös sekava yritys hallita kaaosta. Kymmenet eri maiden äänet yritetään saada sovitettua yhteen ilman rautaista kouraa.
EU on siksi yhtä kitinää ja vaikuttaa jopa arvaamattomalta, mutta melkein aina pöhöttyneen saamattomalta. Voimaa arvostava horjuva supervalta Venäjä ei kunnioita kitinää tai saamattomuutta, jotka ovat vaurauden tuomia lieveilmiöitä.
Venäjä tahtoo tukea kaikkea, mikä horjuttaa Euroopan Unionia. Se on hyvin helppoa nyt kun EU horjuu sekä sisäisen että ulkoisen uhan ristipaineessa.
Venäjän on helppo osoittaa kansainvaellusten jälkiä ja sanoa, että katsokaa mihin heikot kansallisvaltiot johtavat. Venäjä tietää, että nykytilanteessa sen näkemys saa paljon kannatusta. Samalla kun eri maissa vaaditaan rajoja kiinni, mukaan voidaan ujuttaa sen mukana kaikenlaista muutakin vapauksia rajoittavaa viestiä.
Luottamus hyvä, kontrolli parempi. Neuvosto-Venäjän maksiimi on kovaa valuuttaa kriisiaikoina. Kun rajoja pannaan kiinni ja ilmapiiri kovenee, kontrolli vahvistuu kuin luonnostaan.
Venäjä ei valtiona viitsi pelleillä sellaisen asian tai johtajan kanssa, jossa tai jolla on jotain unelmahöttöön viittaavaa. Venäjä arvostaa kahdenvälisiä neuvotteluita. Sen näkökulmasta on aina parasta, että pöydän toisessa päässä on sellainen toimija, jonka ei tarvitse soitella kotiin kesken neuvotteluiden.
Venäjä ei välttämättä halua vahvaa Saksaa tai vahvaa Italiaa, mutta se tahtoo Saksaan vahvan johtajan ja Italiaan vahvan johtajan. Venäläiset johtajat ymmärtävät Yhdysvaltain republikaanipresidenttejä paremmin kuin vaarallisina haihattelijoina pitämiään demokraattipresidenttejä.
Euroopan kansallisvaltioiden hallitukset yrittävät parhaillaan näyttää omille kansoilleen olevansa vielä kuskin paikalla tässä sekavassa maailmassa. Toivotaan, että kuskina olemisen hintana ei ole arvoista luopuminen.
HANNU PUROLA
hannu.purola@i-mediat.fi