Venäjä hyökkäsi odotetun voimakkaasti Ukrainaa vastaan omassa puheenvuorossaan YK:n alaisessa Kansainvälisessä tuomioistuimessa (ICJ) Haagissa, kun se vastasi Ukrainan kanteeseen maanantaina. Ukrainan mukaan Venäjä on rikkonut kansanmurhaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia oikeuttamalla hyökkäyksen Ukrainaan tekaistuilla kansanmurhasyytöksillä.
Yksi Venäjän presidentin Vladimir Putinin keskeisistä perusteluista Ukrainan sodalle olivat väitteet, että Itä-Ukrainan Venäjä-mielisiä asukkaita olisi vainottu ja heitä vastaan olisi ollut menossa kansanmurha.
– Mitä tulee kansanmurhauhkaa koskeviin huoliin, Ukrainan kannassa ei ollut mitään yllättävää, sillä sen perusteet löytyvät tukevasti historiasta, natsismin doktriineista ja periaatteista, sanoi Venäjän edustaja Gennadi Kuzmin oikeudelle.
Ukrainan asenne koko asiaan on Kuzminin mukaan niin ikään "toivottoman puolueellinen".
"Ei kansanmurhaa, ei rikkomuksia"
Kuzminin mukaan ICJ:n olisi lopetettava kanteen käsittely, koska YK:n kansanmurhasopimukset on tarkoitettu "kansanmurhan ehkäisemiseen ja siitä rankaisemiseen", eikä Ukrainan nostama kanne hänen mukaansa koske näitä asioita.
– Ukraina ei syytä Venäjää kansanmurhasta. Ukraina ei myöskään syytä Venäjää siitä, että se olisi epäonnistunut kansanmurhan estämisessä tai siitä rankaisemisessa.
– Päinvastoin Ukraina inttää, ettei kansanmurhaa ole tapahtunut. Jo yksistään sen pitäisi riittää jutun käsittelyn lopettamiseen, koska jos kerran ei ole kansanmurhaa, ei myöskään ole voitu rikkoa kansanmurhaa koskevia sopimuksia, Guzmin järkeili.
Venäjän edustaja esiintyi oikeudessa ensimmäistä kertaa maanantaina. Aikaisemmin Venäjä on väittänyt, ettei sillä ole ollut riittävästi aikaa valmistella vastaustaan. Ukraina esittää oman vastineensa tiistaina.
Yli 30 Ukrainan liittolaismaata tulee niin ikään esittämään oman kantansa asiaan keskiviikkona. ICJ ei kuitenkaan antanut Yhdysvalloille lupaa lausua omaa kantaansa.
Myös Suomi on paikalla
Myös Suomen ulkoministeriön edustajat ovat paikalla Haagissa esittämässä oman kantansa.
Ministeriön lähetystöneuvos Tarja Långström kertoo STT:lle, että Suomen on määrä ilmaista kuulemisessa oma kantansa keskiviikkona yhdeksän muun EU-maan kanssa.
– Olemme siellä puolustamassa YK:n joukkotuhontayleissopimuksen integriteettiä, Långström sanoo.
– Tuomme tuomioistuimen tietoon näkemyksemme, jonka mukaan yleissopimuksen riitojen ratkaisulauseke on niin laaja, että se kattaa tämäntyyppisen kanteen, jonka Ukraina on sinne viemässä.
Ukrainan kanne koskee siis sitä, että Venäjä olisi käyttänyt YK:n joukkotuhontayleissopimusta väärin oikeuttaessaan sen nojalla voimankäyttöään Ukrainassa. Ukraina laittoi kanteen vireille lähes välittömästi sen jälkeen, kun Venäjä aloitti hyökkäyssotansa viime vuoden helmikuussa.
Maanantaina alkaneissa kuulemisissa käsitellään Venäjän oikeudenkäyntiväitteitä, joiden mukaan Kansainvälisellä tuomioistuimella ei olisi toimivaltaa käsitellä Ukrainan kannetta.
Venäjän mukaan valtioiden välillä ei ole mitään sellaista erimielisyyttä yleissopimuksen soveltamisesta, tulkinnasta tai täytäntöönpanosta, joka kuuluisi tuomioistuimeen. Tämän lisäksi Venäjällä on liuta muitakin väitteitä, joiden mukaan tuomioistuimen tulisi jättää Ukrainan kanne tutkimatta.
Kuulemisten on määrä jatkua Haagissa syyskuun 27. päivään asti.
Ukrainan kanne todennäköisesti käsittelyyn
Långströmin mukaan monet oikeusoppineet ovat arvioineet, että tuomioistuin tulee todennäköisesti toteamaan olevansa asiassa toimivaltainen. Näin ollen Ukrainan kanne tulisi sisältönsä puolesta tuomioistuimessa lopulta käsiteltäväksi.
Prosessi voi kuitenkin kestää pitkään. Esimerkiksi Ukrainan aiempi kanne Venäjää vastaan on paraikaa vireillä tuomioistuimessa. Kanne liittyy Krimin nimimaahan, ja Ukraina nosti sen vuonna 2017.
– Siinä pidettiin varsinaisessa pääasiassa suulliset kuulemiset viime kesänä. Kesti siis kuusi vuotta, ennen kuin pääasiaa käsiteltiin tuomioistuimessa, Långström kertoo.
– Yleisesti voidaan arvioida, että jos vastaaja – tässä tapauksessa Venäjä – esittää oikeudenkäyntiväitteitä, se lisää prosessin kestoa kahdella vuodella.
Kansainvälisessä järjestelmässä ei ole olemassa mitään viranomaista, joka panisi tuomioistuimen päätökset täytäntöön. Långströmin mukaan tuomioiden täytäntöönpano on yleisesti ottaen tunnustettu ongelmaksi.
Hän kuitenkin huomauttaa samaan hengenvetoon, että tuomiot eivät ole vain symbolisia.
– On olemassa myös sellaista käytäntöä, että valtiot tyytyvät tuomioihin ja toteuttavat niitä, Långström sanoo.
– Lisäksi asia voidaan saattaa YK:n turvallisuusneuvoston käsittelyyn, jos riidan osapuoli ei toteuta tuomioistuimen tuomion määräyksiä.
Venäjää koskevissa kanteissa turvallisuusneuvostosta ei tosin liene liiemmin apua, koska Venäjä pystyy neuvoston pysyvänä jäsenenä estämään päätöksenteon neuvostossa.
Tuomioistuimen päätöksillä voi kuitenkin olla merkitystä aikanaan, kun Ukrainan sodassa syntyneiden vahinkojen korvaaminen tulee ajankohtaiseksi.
– On esitetty näkemyksiä, että tällaiset arvovaltaiset tuomiot voisivat toimia oikeusperustana sille, että jos jossakin on esimerkiksi jäädytettyjä varoja, niitä voitaisiin mahdollisesti kanavoida korvauksiin, Långström kertoo.
Vasta viides kerta Suomelle
Toisen maailmansodan jälkeen perustettu ICJ käsittelee valtioiden välisiä kiistoja. Tuomioistuimessa työskentelee yhteensä 15 tuomaria, jotka YK:n yleiskokous ja turvallisuusneuvosto valitsevat yhdeksän vuoden välein.
Suomi on ollut tuomioistuimen jäsen 1950-luvulta saakka, mutta tämä on vasta viides kerta, kun Suomi on mukana jossakin tuomioistuimen prosessissa.
Riita-asioiden lisäksi tuomioistuin antaa lausuntoja kansainvälisen oikeuden kysymyksissä. Suomi on osallistunut tällaisten neuvovien lausuntojen pyyntöihin kolmesti.
– Ensin 1990-luvulla oli esillä kaksi kertaa kysymys ydinaseiden käytön laillisuudesta. Sitten 2000-luvulla oli kysymys siitä, oliko Kosovon itsenäisyysjulistus kansainvälisen oikeuden mukainen, Långström kertoo.
Ainut riita-asia, jossa Suomi on ollut mukana, koski puolestaan Juutinrauman sillan rakentamista 1990-luvulla. Suomi nosti tuolloin kanteen Tanskan siltasuunnitelmista, koska kaikki Suomessa rakennetut laivat eivät olisi mahtuneet kulkemaan sillan alta.
– Siinä haastettiin Tanska tuomioistuimeen, mutta juttu kuitenkin saatiin sovittua tuomioistuimen ulkopuolella, ja sen käsittely keskeytettiin vuonna 1992, Långström muistelee.