Astrid Lindgrenin maaginen klassikkosatu Veljeni, Leijonamieli Vaasan kaupunginteatterin suurella näyttämöllä on täynnä vaarallisia tilanteita, seikkailua ja taisteluita.
Siinä se onnistuu hienosti. Näytelmä kasvaa edetessään tavanomaisesta satunäytelmästä vauhdikkaaksi ja visuaaliseksi saagaksi.
Katsojan eteen vyörytetään toinen toistaan hurjempia juttuja, kuten vankiluola, susien hyökkäys ja Katlan näyttäytyminen.
Lavastus on vaikuttava, ja pyrotekniikka jotain ihan uutta tällä näyttämöllä. Näyttämötekniikasta vastaava tiimi käy ansaitusti kumartamassa loppukiitoksissa.
Näytelmä on yllättävän pitkä
Pelottavat maisemat, temput ja taistelukohtaukset hallitsevat. Aloin kaivata näyttämölle hieman lisää herkkyyttä ja hienovireisyyttä, ja ihan konkreettisestikin valoa ja värejä tummanpuhuvaan ja synkkään ilmeeseen.
Pahisten örinää ja toimintaa riittää, mutta ihan niin koskettava tai sielukas näytelmä ei ole kuin muistan alkuperäistekstin (1973) ja elokuvan (1977) olevan.
Näytelmän alku, jossa pikkuveli Korppu (Petteri Hautala) on sairaana ja joutuu isoveli Joonatanin kanssa (Oiva Nuojua) tulipaloon, on tuotu nykypäivään. Onnettomuutta kommentoidaan tv-uutisissa.
Sairaalakohtaus on realistisuudessaan karu, mutta pian siirrytään Nangijalaan ja Kirsikkalaaksoon eräänlaiseen paratiisiin. Siellä veljeksillä on riemukas jälleennäkeminen.
Paitsi että ihan niin auvoa ei elo kuitenkaan ole, sillä Kirsikkalaaksossa on petturi.
Siitä alkaa jännittävä seikkailu, joka rullaa hyvin eteenpäin. Vaikka näytelmällä on pituutta yllättävänkin paljon, yli kaksi ja puoli tuntia, yleisö ei pääse pitkästymään.
Näytelmää suositellaan yli 9-vuotiaille. Ennakkoesityksessä oli joitakin alle kouluikäisiäkin katsojia, jotka selvästi pelkäsivät, mutta aikuisten sylissä pärjäsivät läpi esityksen.
Fantasiaseikkailusta kun on kyse, niin maailmasta toiseen mennään niin, että hujahtaa.
Mielleyhtymiä Ukrainan sotaan
Läheisen Ruusulaakson on valloittanut pahamaineinen Tengil. Näytelmän ajoitus on maailmantilanteeseen nähden pelottavankin osuva. Ukrainan sotaan liittyvät vertauskuvat korostuvat. On vehreä laakso, jonka julma vihollinen on valloittanut. Diktaattori alistaa kansaa. On kuitenkin myös heitä, jotka nousevat sitä vastaan ja taistelevat vapauden puolesta.
Kirjan ja näytelmän kantavia teemoja ovat myös urheus ja pelkojen voittaminen. Myös rauhan aate näkyy.
On todella tärkeää käsitellä näitä asioita näyttämöllä juuri nyt. Sadussa asiat ovat yksinkertaistettuja, mutta perheet saavat varmasti tästä näytelmästä kotiin puhuttavaa ja työkaluja vaikeiden asioiden käsittelyyn.
Isoveli–pikkuveli-teema on myös kiinnostava, mutta se ehkä vähän hukkuu toiminnan alle. Ja kun on kyse vakavista, pelottavista ja ahdistavista asioita, on vain hyvä, että edes muutaman kerran pilkahtelee myös huumori.
Taistelukohtaukset ovat näyttäviä. Näyttelijäntyö jää vähän toiminnan alle, mutta varsinkin pääosanesittäjä Petteri Hautala onnistuu ilmentämään monenlaisia tunteita, myös herkkyyttä. Myös Ville Härkösen roolityö Hubertina on onnistunut.
Muut hahmot ovat ilmaisultaan kapeampia, yleensä joko tosi pahiksia tai sitten tosi hyviksiä.
Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli Vaasan kaupunginteatterissa. Ohjaus Seppo Välinen, lavastus Maria Antman, musiikki ja äänisuunnittelu Joonas Outakoski, pukusuunnittelu Paula Varis, valosuunnittelu Olli Haakana.