Kolumni

Vä­sy­neis­tä it­ses­tään­sel­vyyk­sis­tä on pääs­tä­vä eroon – Ur­hei­lu­ta­pah­tu­mien mu­siik­ki­tar­jon­ta kaipaa to­taa­lis­ta uu­dis­tus­ta

Mikko Kallionpää
Mikko Kallionpää
Kuva: Jarno Pellinen

AC/DC:n Back In Black. Europen Final Countdown. Ozzy Osbournen Crazy Train. Daruden Sandstorm. Ja se helkkarin Whiskey In The Jar.

Urheilutapahtumien lomassa soitettava taustamusiikki on pysähtyneisyyden tilassa. Samat klassikot soivat illasta toiseen höystettynä Käärijällä. Suorituksiinsa keskittyvät atleetit eivät niitä noteeraa, mutta yleisössä alkaa tympiä: Eikö voisi edes hieman enemmän yrittää?

Ilkka-Pohjalaisen tekstaripalstalla on jauhettu koko kesän ja syksyn ajan Vimpelin Vedon Superpesiksen kotiotteluissa soitetusta musiikista, jota moni on mökäksi luonnehtinut.

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa I-P Digi ensimmäiset 2 kk yhteensä 9,90 €