Eläinlääkäri Kati Niinistö tunnustaa tehtävänsä Helsingin Horse Show'ssa stressaavaksi. Hän vastaa Kansainvälisessä ratsastusliitossa FEI:ssä tapahtuman hevostarkastuksista eli kilparatsujen terveydestä ja hyvinvoinnista.
Monikerroksisen valvonnan taustalla on FEI:n ajatus "iloisesta urheilijasta" (happy athlete). Asia on hevosurheilulle niin arvokas, että se kuormittaa ylintä valvojaa.
– Kyse ei ole pelkästään hevosten hyvinvoinnista vaan myös infektiotaudeista, Niinistö huomauttaa sisätautilääkärin asiantuntemuksella.
Ensimmäisessä tarkastuksessa ennen talliin pääsyä katsotaan hevosen mikrosirupassi, varmistetaan vaaditut rokotukset, tarkistetaan yleistila ja mitataan lämpö. Kilpailutarkastuksessa hevosia juoksutetaan ilman suojia ja loimia. Sen jälkeen kaikkea toimintaa valvovat vielä FEI:n tarkkailijat (stewards).
– Hevonen on hevonen, ja niille voi sattua asioita. Ne voivat vaikka kolauttaa jalkansa karsinassa niin, etteivät mene tarkastuksesta läpi. Kyse voi olla myös yksinkertaisesta asiasta, kuten kaviopaiseesta, Niinistö kertoo.
Kilpailu ei saa rikkoa
Ensimmäisellä tarkastuksella ja rokotusvaatimuksilla ehkäistään tartuntatautien kuten herpesviruksen leviämistä. Kilpailutarkastuksessa pyritään varmistamaan, ettei hevonen kärsi eikä sillä ole vammaa, joka pahenisi kilpailusuorituksesta.
– Kilpailemisen ehdoton edellytys on, ettei kilpailu tee hevosesta rikkinäistä. Haluamme poistaa kilpailusta hevosen, jos on uhka, että urheilu pahentaa jotain olemassa olevaa vammaa, Niinistö tarkentaa.
Tarkastus vaatii harjaantunutta asiantuntijaa. Kolmevuotias hevonen on kuin parikymppinen ihminen, mihinkään ei satu. Kilpauran ehtoopuolella hevonen ei liiku kylmiltään yhtä vetreästi kuin nuorena.
Tarkastuksessa valvotaan tyypillisesti nivelvikoja ja jännevammoja.
– Tietty määrä iskuja ja rasitusta pitää nivelen terveenä, mutta nivelrusto myös kuluu. Silloin puhutaan steriileistä niveltulehduksista, joihin käytetään kortisonia, Niinistö jatkaa.
Näitä tilanteita varten hevosille on myös lääkeainetestit.
Herkempiä hevosia
Hevosten terveyttä varjellaan jatkuvasti tarkentuvin säännöin, ja myös ratsastuskulttuuri on kehittynyt. Ratsastuksen 1970–1980-lukujen vaihteessa aloittanut Niinistö kuvaa muutosta valtavaksi.
Hevosten käyttäytymisestä ja esimerkiksi kipuilmeistä tiedetään paljon enemmän kuin 1990-luvulla. Koulutus on kehittynyt pehmeämmäksi eivätkä ratsastajat ja ratsutkaan ole kuin ennen.
– Hevoskanta on muuttunut, eikä niitä voi enää käsitellä kuten 1980-luvulla. Nyt kilparatsuja koulutetaan enemmän hevoskohtaisesti ja entistä paljon nätimmin, Niinistö vakuuttaa.
– Huippuunsa viritetyt puoliveriset hevoset ovat paljon herkempiä ja reagoivampia kuin vaikka suomen- tai islanninhevoset.
Kehityksen ansiosta Niinistön on helppo puolustaa ratsastusta kilpaurheiluna ja harrastuksena.
– Hevonen on tehty liikkumaan, ja nämä hevoset tykkäävät hommastaan, Niinistö sanoo vilkaisten Jäähallin verryttelyalueella käyskenteleviä ratsukoita.
– Hevosesta ei ole kilpahevoseksi, jos se stressaa eikä voi hyvin näillä matkoilla.
