Ilkka-Pohjalainen uutisoi verkkosivuillaan toimittaja Tiina Juujärven kirjoittamassa uutisessa ”Vaasan uusi kirkkoherra on ollut syvällä naispappeuden vastustamisessa ja Venäjän kohuvihkimisissä”.
Minut on vihitty papiksi vuonna 1993 vihkimyksessä, jossa oli mukana sekä miehiä että naisia. Olen itse ollut ainakin kolme kertaa avustamassa pappisvihkimyksessä, jossa on vihitty virkaan miehiä ja naisia. Seurakuntaviroissa Tikkurilassa, Tammelassa, Hartolassa, Lempäälässä, Lapualla ja nyt Vaasassa olen ollut koko ajan yhteistyössä pappisnaisten kanssa ja kirkkoherrana luottamuselinten kanssa pyytänyt heille vokaatiot.
Aikaisemmin olen työskennellyt 11 vuotta Suomen Lähetysseuran palveluksessa ja viimeksi Kansanlähetyksen palveluksessa 8 vuotta.
Kansanlähetyksen virkakäsitys on perinteinen ja siellä olen toiminut työnantajan pelisääntöjen mukaan. Mutta Kansanlähetyksen tehtävissäkin olen tehnyt yhteistyötä pappisnaisten kanssa seurakunta- ja lähettäjäyhteyksissä, jumalanpalveluksissa ja muuten.
Uutisessa viitattiin myös Inkerin kirkon pappisvihkimyksiin ja heitettiin varjo, ”että Venäjän valtio saattaa hyödyntää Inkerin kirkkoa, jotta Suomen luterilainen kirkko jakautuisi yhä voimakkaammin.” Tässä asiayhteydessä viitattiin lausuntooni paikallisen kielen ja kulttuurin tuntemisen ja maassa asumisen merkityksestä, minkä luulisi olevan itsestään selvää jokaiselle, joka jotain pitkäaikaisesta lähetysyhteistyöstä ymmärtää.
Kun viimeisen kerran kävin Pietarissa toukokuussa 2023 tapaamisessa Suomen konsulaatin johdon ja Inkerin kirkon johdon kanssa, Suomen viranomaiset nimenomaan rohkaisivat meitä ylläpitämään yhteyksiä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kesken. Silloin se oli vielä mahdollista, mutta olimme kyllä tietoisia tulevaisuuden riskeistä, jotka nyt ovat toteutuneet.
Inkerin kirkon pappisvihkimykistä olin Kansanlähetyksen johtoryhmän jäsenenä tietoinen. Kansanlähetyksessä pappisvihkimyksiin liittyvistä vokaatioista kotimaassa vastaa kuitenkin lähetysjohtaja. Inkerin kirkon pappisvihkimyksiin vokaation antoi Inkerin kirkko itse.
Toimittaja Juujärvi kertoo pyytäneensä minua kommentoimaan asiaa, mutta en halunnut hänen mukaansa puhua siitä. Vastasin kyllä hänelle: ”Työsuhteeni Kansanlähetyksen apulaislähetysjohtajana on päättynyt helmikuun lopussa. Kansanlähetyksen kirkkosuhteista, lähetysyhteistyöstä, ja pappisvihkimyksiin liittyvistä vokaatioista vastaa lähetysjohtaja.” Pidän asiallisena olla kommentoimatta entisten työnantajieni asioita julkisuudessa.
Kirkkoherran virassa haluan säilyttää hyvän ja kunnioittavan keskusteluyhteyden luottamushenkilöiden ja työyhteisön kanssa. Niin olen myös kokenut tapahtuneen.
Juujärven kommentti otsakkeella ”Päivitä suuntautumisesi intraan keskiviikkona” oli mielestäni epäasiallinen ja pilkkasi johtamaani seurakunnan työyhteisöä. Kirjoitus oli poikkeuksellisen pilkkaava, mauton ja loukkaava. Harvoin tapaa niin luokatonta faktojen tarkistusta, henkilöön ja seurakuntaan kohdistuvaa leimaamista ja journalismin nimissä tapahtuvaa vaikuttamistoimintaa, kuin medianne viime päivien uutisoinnissa.
Teijo Peltola
kirkkoherra
Vaasan suomalainen seurakunta
Puutun harvoin mielipidekirjoituksiin, joissa Ilkka-Pohjalaista tai sen päätoimittajaa arvostellaan. Totean tässä nyt vain, että toimittaja Tiina Juujärvi on toiminut antamieni ohjeiden mukaan ja hänellä on työssään minun täysi luottamukseni. Myös tämän tapauksen yhteydessä.
Markku Mantila
päätoimittaja