Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jussi Saramo pinkaisi europarlamenttiin yllätyksenä itselleenkin puheenjohtaja Li Anderssonin valtavan äänipotin vanavedessä. Andersson keräsi lähes 250 000 ääntä, joten Saramo sai paikan vajaalla 5 000 äänellä. Esimerkiksi kristillisdemokraattien Eija-Riitta Korhola jäi rannalle yli 45 000 äänestä huolimatta.
Vaalivoittoa osattiin Saramon mukaan odottaa, mutta näin rajua tulosta ei. Hänelle on sinänsä ihan sama, miten kolmas paikka europarlamenttiin tuli. Vaalijärjestelmä varmistaa sen, että kenenkään ääni ei mene hukkaan, jos vähintään yksi tulee valituksi, hän huomauttaa.
– Näin aina käy, jos puolueen listalla on supertähti, joka kerää valtavan potin. Käytännössä se tarkoittaa, että muut saavat vähemmän kuin ehkä normaalitilanteessa. Tärkeintä on, että me saamme kolme paikkaa, se lisää meidän kaikkien vaikutusvaltaa.
Saramo pääsee katselemaan EU-parlamenttia uudesta näkökulmasta. Hän toimi aikanaan pari vuotta puoluetoverinsa Merja Kyllösen avustajana, mutta nyt edessä on oma meppipesti Kyllösen ja Anderssonin rinnalla.
Puheenjohtajan viittaa soviteltu
Vasemmistoliiton johto menee uusiksi, kun puheenjohtaja ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja lähtevät europarlamenttiin. Ryhmänjohtaja Saramon harteille on soviteltu puheenjohtajan viittaa, mutta hän sanoo, ettei puoluetta voi johtaa Brysselistä käsin fiksusti.
– Meillä on eduskuntaryhmässä varmasti erittäin hyvää osaamista, että saadaan jäsenäänestys. Uskon, että se menee syksyllä hyvin, mutta tietysti tämä siirtymäaika on vähän kova kaikille, Saramo sanoo.
Saramo sanoo ryhtyvänsä mepin työhön innoissaan, itse asiassa ryhtyi jo viime yönä. Yöunet jäivät vähiin, kun hän lähetteli pitkin yötä viestejä ympäri Eurooppaa tulevista yhteistyökuvioista.
Saramon mukaan uutta ryhmää rakennetaan jo kovaa vauhtia ja neuvottelut alkavat paikan päälläkin hetimiten.
– Olen ryhmyri ja ulkoasiainvaliokunnan jäsen, ja esimerkiksi DCA-sopimus vaatii aika paljon työtä minulta vielä Suomessa. Sekin on hyvä nyt, kun meitä on kolme, ettei kaikkien tarvitse olla koko ajan siellä neuvottelemassa.
Saramon mukaan vaalikentillä aika moni tuli sanomaan hänelle, että ei voi äänestää häntä, koska hänen täytyy lähteä puheenjohtajaksi.
– Sanoin kaikille, että haluan lähteä Euroopan parlamenttiin ja uskon olevani siinä hyvä.
Saramo uskoo ja toivoo, että työelämäkysymykset ovat europarlamentissa isossa roolissa seuraavan viiden vuoden aikana. Ainakin niiden eteen hän sanoo tekevänsä töitä.
Hän viittaa esimerkiksi vähimmäispalkkadirektiiviin, jota hänen uskoakseen yritetään EU:ssa ensi kaudella vahvistaa. Kansainvälisen työjärjestön ja EU:n lähtökohta on Saramon mukaan, että kaikkien tulee saada palkkaa vähintään 60 prosenttia keskipalkasta. Hän arvelee, että Suomessa pienimmät palkat tulevat olemaan sen alle hallituksen toimien takia.
– Se edellyttäisi sitä, että Suomen hallituksen joko pitää vahvistaa työehtosopimusjärjestelmää eli perua tehtyjä päätöksiä tai säätää myös minimipalkkalaki. Joka tapauksessa EU:n kautta voidaan ihan aidosti suoraan vaikuttaa meidänkin työmarkkinoihin.
