Vasemmistoliiton puoluesihteeri Marko Varajärvi ei aio tavoitella jatkokautta tehtävässään. Taustalla ovat perhesyyt. Varajärvi sai viikonloppuna ensimmäisen lapsensa kihlattunsa Outi Moilasen kanssa.
– Puoluesihteeri tekee seitsemänpäiväistä työviikkoa. Kun aloitin elokuun alussa 2013, jouluun mennessä ehti olla yksi vapaa viikonloppu, eikä tahti ole sen jälkeen juuri miksikään muuttunut, Varajärvi kertoo.
Hän kuvailee työtapojaan lauseella "täysillä tai ei mitään".
– Nyt se tarkoittaisi minulle liikaa poissaoloja kotoa. Haluan nauttia tästä tilanteesta, lapsen kasvamisesta, ja olla siinä aktiivisesti mukana.
Varajärven kausi päättyy vasta kesän 2016 puoluekokouksessa. Hän halusi kuitenkin tehdä aikeensa selväksi avoimesti ja hyvissä ajoin muun muassa seuraajansa valintaa ajatellen.
Puoluetoimistossa on tehtävä työjärjestelyjä, koska Varajärvi aikoo viettää perhevapailla merkittävän osan jäljellä olevasta työrupeamastaan.
– Olemme ajaneet vahvasti työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja puhuneet 6+6+6-mallista. Aion omalta osaltani pitää sen isyysloman, mikä on mahdollista. Ensin painetaan tietenkin täysillä vaalikentille, Varajärvi sanoo.
Varajärvi vakuuttaa, ettei taustalla ole puolueen sisäisiä ristiriitoja. Uutta työtä hänellä ei ole kiikarissa, paitsi jos äänestäjät niin päättävät. Hän on ehdolla eduskuntaan Lapista.
Työn ja perheen yhteensovittaminen politiikan huipulla nousi keskusteluun edellisellä vaalikaudella, kun Sari Sarkomaa (kok) jätti opetusministerin tehtävän perhesyistä.
Miehillä tällaiset ilmoitukset ovat vielä harvinaisia, mutta ehkä lisääntymään päin. Esimerkiksi kokoomuksessa vahvan aseman saanut kansanedustaja Sampsa Kataja kertoi viime kesänä Helsingin Sanomille, ettei lähde enää näissä vaaleissa ehdolle, jotta saisi enemmän aikaa Porissa asuvan perheensä kanssa.
Ovatko politiikan johtotehtävät niin vaativia, että se estää varsinkin perheellisiä naisia hakeutumasta niihin?
– Pikkaisen sellainen haju on. Suurilla puolueilla on enemmän palkollisia. Meillä ei ole juuri särkymävaraa, Varajärvi vastaa.
Varajärven edeltäjä Sirpa Puhakka hoiti puoluesihteerin tehtävää kaksi kautta, eli kuusi vuotta. Hän ymmärtää hyvin seuraajansa ratkaisun asettaa perhe etusijalle.
– Se on ihan oikeasti vaativa työ, johon sisältyy esimerkiksi paljon matkustamista, mitä on vaikea sovittaa yhteen perheen kanssa.
Puhakka painottaa, ettei ota kantaa yksittäisiin tapauksiin, vaan jokainen ihminen joutuu arvioimaan omista lähtökohdistaan, millaiseen työhön pystyy sovittamaan perhe-elämäänsä. Hän itse ei kokenut puoluesihteerin tehtävän rajoittavan liikaa muuta elämää.
– Mutta huomattakoon tässä, että itselläni ei ole lapsia, Puhakka sanoo.
Puhakan mielestä myös poliittiset tehtävät on järjestettävä niin, että perheellisilläkin on mahdollisuus hoitaa niitä.
– Muutoinhan meillä vain sinkut ja perheettömät tekisivät politiikkaa. Se ei olisi yhteiskunnan kannalta oikein, koska politiikka vinoutuisi.
Puhakka arvelee, että poliitikot eivät käytä normaaleja lain suomia etuuksiaan yhtä aktiivisesti kuin muu väestä.
– Työn luonne koetaan sellaiseksi, että sitä ei ikään kuin suvaita. Paineet ovat niin kovia politiikassa.
Puhakka ottaa esimerkin 1990-luvulta. Ministerinä toiminut Terttu Huttu-Juntunen (vas) halusi pitää tehtävistään huolimatta viikonloppuja vapaina ja viettää aikaa myös perheensä kanssa.
– Siihen ei suhtauduttu reilusti. Oli vähän sellaista, että pitääkö ne vapaat tosiaan pitää, Puhakka kertoo.
Ilmassa voi kuitenkin olla nyt muutosta.
– Olen seurannut tätä pitkään ja minusta tuntuu, että suhtautuminen on muuttunut. Myös poliitikot pitävät aiempaa enemmän omasta elämästään huolta. Paavo Arhinmäkihän on hyvä esimerkki. Hän on yhdistänyt perhettä ja vaativaa työtä ja pitänyt selkeästi isyysvapaita.
HENRIPEKKA KALLIO/LÄNNEN MEDIA