Tarina lapualaisen alkoholistien Minnesota-hoitolan potilaasta tuli mieleen, kun kuuntelin viime viikolla puolueiden ja niiden puheenjohtajien kommentteja ensi vaalikauden sopeutustarpeista.
Minnesota-hoitoon oli tullut taas potilas, ja kovassa krapulassa. Muutaman päivän jälkeen vapina oli alkanut hellittää, ja sisällä pysyi jo muutakin kiinteää kuin Rapalan vaappu.
Potilaan katse alkoi pälyillä uhkaavasti, ja niinpä hän pakkasi tavaransa ja ilmoitti lähtevänsä kotiin. Ei kuulemma ollut Minnesota-hoito hänen juttunsa. Hoitajat sanoivat, että tervemenoa sitten vaan.
Muut hoitoon tulleet suuresti ihmettelivät henkilökunnan lunkia asennetta. Eivät yhtään suostutelleet saati uhkailleet lähtijää päätöksen seurauksilla. Sai mennä sen suuremmitta muodollisuuksitta.
Niinpä eräs potilas kysyi, että miksi näin. Vastaus oli, että lähtijä ei ollut vielä käynyt tarpeeksi pohjalla tehdäkseen elämässään suunnanmuutoksen. Siksi hän sai mennä kotiin juomaan lisää viinaa.
Pohja odottaa. Miten tämä tositarina liittyy Suomen puolueisiin? Jos nyt joku ei jo huomannut, niin olen sitä mieltä, että Suomi ei ole käynyt vielä kyllin pohjalla. Suunnanmuutos ei tapahdu vielä näissä vaaleissa.
Valtiovarainministeriö arvioi seuraavan vaalikauden leikkaustarpeeksi kuusi miljardia euroa. Puolueiden mielestä se on liikaa ja ehdottomasti liian lyhyessä ajassa pyydetty tekemään.
Valtiovarainministeriö arvioi, että Suomen talouden kasvuvauhti on prosentin luokkaa tulevina vuosina. Valtiovarainministeri, sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne ei usko. Hän veikkaa kahta prosenttia.
Kummassako luulette olevan enemmän talousviisautta, valtiovarainministeriössä vai puoluetoimistoissa? Veikkaan valtiovaranministeriötä.
Ainakin neljä vuotta sitten oli, kun sinipunahallituksen muodostajat pyyhkivät takapuoltaan virkamiesten ennusteilla. Toki nekin osoittautuivat sittemmin ylioptimistisiksi.
Vapauden hinta. Toisaalta ymmärrän puoluejohtajien käyttäytymisen. Syynä ovat vaalit. Ääniä ja valtaa ei tule, jos latelee pelkkiä madonlukuja.
Tästä tullemmekin ikävän kysymyksen eteen: miksi Kiina porskuttaa? Siellä on yksipuoluejärjestelmä, meillä demokratia.
Vapaudella on selvästi hintansa. Siihen vastaukseen on tyydyttävä, kun seuraamme televisiosta eripuraisia vaaliväittelyitä.
Vesa Koivumäki