Ex-ministeri ja Euroopan investointipankin varapääjohtaja Jan Vapaavuori (kok.) paljastaa kirjassaan Puoliholtiton Suomi (Otava), että hallituksen budjettiriihet olivat käytännössä teatteria.
– Päätökset on käytännössä nuijittu pöytään jo hyvissä ajoin ennen tapahtuman alkua.
Vapaavuoren mukaan kokoukset alkavat pääministerin ja valtiovarainministerin lyhyillä puheenvuoroilla, koska "kumpaakaan ei tunnu enää huvittavan sanoa mitään olennaista".
– Enemmän kyse on velvollisuudentunnosta avata kokous sanomalla mieluummin jotain fiksua kuin jotain tyhmää ja toisaalta ajoittaisesta yrityksestä luoda vähän yhteishenkeä.
Vapaavuori kertoo, että puheenvuorojen jälkeen valtiovarainministeriön korkeat virkamiehet pitävät kalvosulkeisensa talouden tilasta, ja toisinaan Suomen Pankin ylin johto täydentää tilannekuvaa.
– Talousalustusten jälkeen kehyspäätöstä tai budjettiesitystä aletaan käydä läpi pääluokkakohtaisesti, ministeriö kerrallaan. Yleistunnelma pysyy laimeana, ellei joku riviministeri nosta pöydälle tuohtumustaan ministeriönsä kohtelusta.
Syy apaattiseen ilmapiiriin on Vapaavuoren mukaan yksinkertainen: hallituspuolueiden johtajat ja ykkösavustajat ovat käsitelleet edellisten viikkojen aikana budjettiesityksen illan ja yön aikana jo päättäneet siitä.
– Yleensä viimeistä pilkkua myöten. Toisinaan mukana on ollut myös muutamia VM:n keskeisiä virka miehiä. Välillä on puhuttu kvartetista, välillä sekstetistä, välillä viisikosta, mutta kuvio on aina pääpiirteissään ollut sama.
– Varsinkin hallituksen pääpuolueet kokoomus ja Sdp kävivät usein omaa kissa–hiiri-leikkiään viimeiseen saakka. Vakavahenkisiä neuvotteluja lykättiin usein aivan viime metreille lukuisista neuvottelukontakteista huolimatta. Osa hutiloiduista ratkaisuista selittyy tällä: liian monta asiaa sovittiin liian väsyneiden ihmisten kesken liian vähällä valmistelulla, koska osa mukanaolijoista halusi neuvottelutaktisista syistä viivyttää todellisten ratkaisujen hakemista mahdollisimman myöhään.
Vapaavuoren mukaan tällainen menettelytapa on muovautunut monista syistä. Esimerkiksi koko maan hallitusta olisi hänen mukaansa mahdotonta ajatella pohtimassa kaikkia budjettikiemuroita yhdessä.
– Huolestuttavampaa on se, että osa päätöksistä tehdään koreografisista syistä luvattoman huonolla valmistelulla. Onnetonta on myös se, että hallitus ei käytännössä koskaan pohdi koko porukalla isoja talouskysymyksiä.
– Se, että virkamiehet rahdataan riihen aluksi käyttämään puheenvuoroja, joiden pitäisi johdattaa oikeaan tilannekuvaan ja järkeviin päätöksiin tilanteessa, on sen sijaan aikamoista pelleilyä.
Kirjassaan Vapaavuori kertoo kerran ehdottaneensa, että riihi jaettaisiin kahtia. Ensimmäisessä riihessä käytäisiin keskustelua isosta kuvasta ja budjetin painopisteistä, minkä jälkeen seuraisivat hallituspuolueiden väliset neuvonpidot. Tämän jälkeen hallitus kokoontuisi muodollisesti päättämään esityksestään.
– Kukaan ei kommentoinut esitystäni.
JUHA VAINIO / LÄNNEN MEDIA