Vapaaehtoistyöntekijöille, jotka sovittelevat muiden suomalaisten rikos- ja riita-asioita, kuten lieviä pahoinpitelyjä ja vahingontekoja, olisi kysyntää. Suurimmissa kaupungeissa sovittelijoita on, mutta pienemmissä kaupungeissa ja syrjäisemmissä kunnissa uusille on jatkuva tarve, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kehittämispäällikkö Ilona Rimpilä.
Suomessa on yhteensä 17 sovittelutoimistoa, joissa työskentelee yhteensä noin 1 500 vapaaehtoissovittelijaa.
Rimpilä uskoo rikos- ja riita-asioiden sovittelupalvelun olevan suomalaisille vielä melko tuntematon asia – eli se voisi kiinnostaa useampiakin, jos he vain tietäisivät tällaisen vapaaehtoistyön mahdollisuudesta.
Vapaaehtoiseen sovittelupalveluun ohjataan vuosittain noin 14 000 rikos- ja riita-asiaa. Vapaaehtoiset sovittelijat auttavat rikoksen tai riidan osapuolia näissä kohtaamisissa ja keskusteluissa, ja heidän pääasiallisena tehtävänään on keskustelun puolueeton ohjaaminen.
– Lisäksi he pitävät keskustelun asianmukaisena ja auttavat osapuolia sanoittamaan, mikä on kummallekin tärkeää, jotta asia tulee käsitellyksi kummankin osapuolen näkökulmasta ja toivomalla tavalla. Sovittelijoiden tehtävänä voi olla myös tapaamisten keskeyttäminen. Ja jos sopimukset ovat syntyäkseen, sovittelijat valvovat, että ne ovat kohtuullisia, Rimpilä sanoo.
Rimpilän mukaan sovitteluun ohjattujen rikos- ja riita-asioiden määrä on kasvanut viime vuosina, vaikkakin vuoden alussa voimaan astunut lähisuhdeväkivallan sovittelukielto on vähentänyt tapauksia tänä vuonna.
Erittäin vaativa vapaaehtoistyö
Suomen sovittelutoimistot tarjoavat vapaaehtoissovittelijoiden peruskoulutusta.
– Kaikilla alueilla koulutusta ei järjestetä säännöllisesti, eli sovittelijaksi haluavan kannattaa olla yhteydessä oman alueensa sovittelutoimistoon ja tiedustella, milloin seuraava peruskoulutus alkaa, Rimpilä neuvoo.
Koulutus kestää noin 60 tuntia. Sen lisäksi sovitteluihin osallistutaan ensin harjoittelijan roolissa.
Myöhemmin sovittelutoimistot tarjoavat vapaaehtoissovittelijoilleen ylläpitävää koulutusta. Kouluttautuminen kestää kokonaisuudessaan noin vuoden. Vapaaehtoissovittelu on erittäin vaativaa vapaaehtoistyötä, joka edellyttää osaamisen jatkuvaa ylläpitoa.
Rimpilän mukaan vapaaehtoiset innostuvat yleensä jatkamaan työssä pitkäaikaisesti, eli Suomessa on paljon sovittelijoita, jotka ovat sovitelleet jo vuosikymmeniä.
Vuonna 2022 julkaistun tutkimuksen mukaan tärkeimmät motivaattorit vapaaehtoissovittelijaksi ryhtymiselle ovat ihmisten auttaminen ja sovinnollisuuden edistäminen yhteiskunnassa.
– Vapaaehtoissovittelijan tehtävä koetaan hyvin monipuolisena, ehkä haastavanakin. Mutta motivoivassa ja positiivisessa mielessä, eli motiivit ovat hyvin epäitsekkäitä. Sovittelutehtävästä toki tarjotaan sovittelijoille kiinteä kulukorvaus, mutta se ei ole tutkitusti motivaatiotekijä, Rimpilä sanoo.
Moni hakee vapaaehtoissovittelijan työstä elämäänsä merkityksellisyyden tunnetta. Sovittelijat kokevat saaneensa myös uusia sosiaalisia taitoja ja kehittyneensä ihmisinä, kuvailee Helsingin sovittelutoiminnan sovittelunohjaaja Anne Toivonen.
– Sovittelun hetket koetaan ainutlaatuisina kokemuksina. Jokainen sovittelu on erilainen, eli homma ei käy ainakaan tylsäksi. Vapaaehtoiset tekevät todella tärkeää työtä, Toivonen painottaa.
Suuri osa eläköityneitä naisia
Vapaaehtoissovittelijoiden tulisi sovitella vähintään viisi tapausta vuodessa, mutta moni sovittelee jopa kymmeniä. Sovittelijat voivat myös toivoa tietynlaisia tapauksia, kertoo THL:n Rimpilä.
– Meillä on esimerkiksi lasten ja nuorten juttuihin erikoistuneita sovittelijoita. Koulutukseen ja työhön pääsemiseen ei ole tiettyjä vaatimuksia, mutta lasten ja nuorten kanssa toimivilta tarkistetaan rikosrekisteriote. Työhön tullaan monenlaisista taustoista, ja tärkeintä on oikeanlainen motivaatio.
Suurin osa vapaaehtoissovittelijoista on naisia ja iältään yli 64-vuotiaita. Seuraavaksi eniten on 55–64-vuotiaita, kun taas alle 35-vuotiaita on todella vähän.
Helsingin sovittelutoimistossa vapaaehtoissovittelijoiden keski-ikä on koko Suomeen verrattuna alhaisempi, noin 50 vuotta, mutta sielläkin olisi kova tarve nuoremmille sovittelijoille.
– Sovittelijoita halutaan eri ikäryhmistä, eri ammattitaustoista, eri kulttuureista, eri kielitaidoilla ja muilla ominaisuuksilla, sillä jokaisessa jutussa on erilaiset asiakkaat ja yritämme aina löytää sellaiset sovittelijat, jotka vastaisivat juuri näiden ihmisten tarpeisiin, Toivonen kuvailee.
Toivosen mukaan eläköityneiden sovittelijoiden etuna on, että he pääsevät sovittelemaan joustavammin ja yleensä myös määrällisesti enemmän, verrattuna esimerkiksi pienten lasten vanhempiin.
