Moni vanki toivoo saavansa suorittaa vankeusrangaistuksensa loppuosan avovankilassa, mutta sinne pääsyyn ei aina riitä hyvä käytös ja se, että avosijoitukselle on vankilahenkilökunnan suositus.
Eduskunnan oikeusasiamiehen loppuvuodesta antaman ratkaisun mukaan useampi vanki on jäänyt suljettuun vankilaan siitä huolimatta, että avovankilaan pääsylle on esitetty vahvat perusteet ja senhetkinen sijoitusvankilakin on ollut siirron kannalla.
Syynä on Rikosseuraamuslaitoksen (Rise) asiakasarviointiyksikössä laadittu turvallisuuslausunto. Lausunnot ovat oikeusasiamiehen saamien kanteluiden mukaan olleet vastakkaisia siihen nähden, miten vangin oman sijoitusvankilan turvallisuudesta vastaavat viranomaiset näkevät asian.
– Tietooni on tullut myös tapaus, jossa kielteinen päätös hämmensi paitsi vankia myös sijoitusvankilan henkilökuntaa, asiakirjassa sanotaan.
Siirtoa puollettiin erittäin vahvasti
Oikeusasiamiehelle kannellut vanki kertoi tehneensä vankeusaikanaan elämäntapamuutoksen. Hän oli muun muassa osallistunut kahden vuoden ajan päihdekuntoutukseen sekä rikollisesta elämästä irtautumista tukevaan työskentelyyn. Hän kertoi katkaisseensa kaikki yhteydet rikoksia tekeviin ihmisiin, oli saanut tukea perheeltään ja päässyt korkeakouluun. Vangin opintojen olisi ollut tarkoitus alkaa tammikuussa.
Suljettu vankila, jossa vanki suoritti rangaistustaan, puolsi avovankilaan siirtoa erittäin vahvasti. Oikeusasiamiehen mukaan avovankilaan sijoittamista perusteltiin vankilan antamissa lausunnoissa "pitkästi ja tarkkaan". Lausunnoista ei käynyt ilmi mitään turvallisuuteen liittyvää estettä avolaitossijoitukselle.
Vankilan puollosta huolimatta asiakasarviontiyksikkö torppasi lokakuussa vangin avovankilaan pääsyn. Yksikön mukaan turvallisuusarvion perusteella suljettu vankila vastaa edelleen vangin "valvonnallisiin ja toiminnallisiin tarpeisiin".
Rise aloittanut arvioinnin
Oikeusasiamies päätti, ettei se ota vangin kantelua ratkaistavakseen itse. Muun muassa useiden vastaavien kanteluiden takia asia päätettiin sen sijaan saattaa Risen johdon tietoon. Oikeusasiamies pohtii, olisiko Risen syytä tarkastella laajemminkin, mikä paino vaiheittaista vapautumista koskevassa harkinnassa annetaan vangin toiminnalle ja käytökselle ja mikä turvallisuustekijöille.
– Lisäksi saatan Rikosseuraamuslaitoksen johdon tietoon, että asiakasarviointiyksikön laatimiin turvallisuuslausuntoihin kohdistuu kanteluissa toistuvasti voimakasta arvostelua.
Risen asiakasprosessien vastuualueen johtaja Marko Hokkanen sanoo, että Risessä on aloitettu oikeusasiamiehen havaintojen takia arviointi siitä, miten arviointiprosesseja sekä yksikön ja vangin sijoitusvankilan välistä tiedonvaihtoa voitaisiin kehittää.
Hokkasen mukaan ei ole poissuljettua, että omalla vankilalla on vangista myönteisempi kuva kuin asiakasarviointiyksiköllä. Hän sanoo, ettei voi kommentoida, mitä tarkalleen voivat olla ne avovankilasijoituksen estävät tiedot, jotka asiakasarviointiyksiköllä on, mutta jotka eivät ole sijoitusvankilan tiedossa. Yleisesti hän sanoo, että kyse voi olla esimerkiksi vangin yhteydenpidosta ulkomaailmaan.
Helpottaa paluuta yhteiskuntaan
Avovankilan ja valvotun koevapauden kautta vapautuminen edesauttaa sosiaalista integraatiota, jonka onnistuessa rikoksettoman elämän aloittaminen on helpompaa, sanoo tutkija Emma Villman, joka väitteli rikollisuudesta irtautumisesta tammikuussa Helsingin yliopistossa.
Kyse on Villmanin mukaan siitä, että vapautumiseen ehtii valmistautua konkreettisesti sekä ajattelun tasolla. Avovankilasta on esimerkiksi mahdollista alkaa etsiä asuntoa ja työpaikkaa, luoda rutiineja elämään, aloittaa yhteydenpitoa ulkomaailmaan sekä alkaa hoitaa omia asioita.
Yhteiskunnan näkökulmasta vaiheittaista vapautumista kannattaisi Villmanin mukaan hyödyntää mahdollisimman paljon.
– Avovankilat ovat paljon halvempia kuin suljetut vankilat, ja valvottu koevapaus on vielä halvempi. Jos se vielä edistää sosiaalista integraatiota niin, että ihminen pääsee töihin, tulee veronmaksajaksi ja pääsee osaksi yhteiskuntaa, se on yhteiskunnan näkökulmasta aina parempi.
"Se on arvokysymys"
Väitöskirjassa haastatelluista vangeista moni oli Villmanin mukaan tehnyt jo aiemmin päätöksen rikoksista irtautumisesta. Avovankilaan päätyy myös heitä, jotka eivät halua lopettaa rikosten tekemistä, Villman sanoo. Hänen mukaansa nämäkin ihmiset hyötyvät vaiheittaisen vapauttamisen luomasta sosiaalisesta integraatiosta.
Joidenkin kohdalla vasta avovankilassa saatujen kokemusten kautta oli syntynyt ajatus siitä, että rikokseton elämä on omalla kohdalla mahdollista.
– Kun sosiaalinen integraatio on onnistunut, on tullut sellainen tajuaminen, että minun ei tarvitsekaan tehdä rikoksia. Rikoksista irtautuminen ei välttämättä ole ollut tarkoitus, mutta se on vain tapahtunut.
Osa on Villmanin mukaan saattanut kokeilla avovankilassa oloa jo aiemmin, mutta päätynyt palaamaan suljettuun vankilaan. Hän sanoo, että epäonnistumisten jälkeen avovankilaan sopeutuminen on askel eteenpäin vangin elämässä.
– Se on arvokysymys, kuinka paljon uskomme siihen, että ihmiset voivat muuttua.
