Artisti maksaa. Vanha kummelivitsi nauratti takavuosina. Kunnes tuli aika, että vitsi ei enää naurattanut vaan oli todellisuutta.
Helmikuussa 2020 yhtenä viikonvaihteena useimpien keikkailijoitten kalenteri tyhjeni. Korona oli saapunut Suomeen.
Niin keikat kuin kaikki muutkin kokoontumiset kiellettiin jyrkästi. Kaikki live-tapahtumat loppuivat kuin seinään. Artistit alkoivat anoa korona-avustuksia. Moni niitä hiukan saikin.
Muistan ensimmäisen koronavuoden tosi ankeana aikana, kun olin sitä ennen tottunut käymään kulttuuririennoissa kolme tai neljä kertaa viikossa. Silloin todella tajusi kulttuurin merkityksen ihmiselle, kun sitä ei ollut.
Vähitellen alkoi tulla netin kautta striimattuja esityksiä, keikkoja ja konsertteja, mutta eiväthän ne korvanneet läsnäolon tunnelmaa.
Sosiaaliset kontaktit menivät kortille. Kaupassa sai juuri ja juuri käydä, mutta sielläkään ei tuntenut juuri ketään, kun kaikilla oli maski naamallaan.
Meni vuosi rokotteita odotellessa. Lopulta ne tulivat, ensimmäiset piikit. Synkän tunnelin päähän tuli valoa. Kulttuurielämä vain ei käynnistynyt niin nopeasti kuin optimistit olivat kuvitelleet.
Toisena koronakesänä tunnettiin jo vapauden tuulahduksia, mutta syksyllä iski uusi korona-aalto.
Vasta tämän vuoden kevätkesällä alettiin kuvitella, että nyt koko koronapainajainen on ohi - tai ainakin melkein.
Mutta! Pikku hiljaa yksi jos toinenkin kulttuurin kuluttaja oli alkanut tottua siihen, että kotonakin voi olla, tai vain kyläillä tuttujen ja turvallisten ystävien kanssa.
Yleisö ei enää löytänytkään konsertteihin entiseen malliin. Eikä tahdo löytää vieläkään.
Viulistiystäväni on konserttimestarina eräässä isossa orkesterissa. Hän turhautui, kun konsertteihin tulee jatkuvasti vähemmän kuulijoita kuin soittajia. Pääsylipun hinnasta tai ohjelmiston tasosta ei yleisökato ole hänen mielestään ainakaan kiikastanut.
Ystäväni lupasi kokeilla järjestää ilmaisen konsertin, jossa jokaiselle kuulijalle maksettaisiin kymmenen euroa sisään tullessa ja vielä lisää viitonen pois lähtiessä, jos on jaksanut istua salissa koko konsertin ajan ja taputtaa oikeissa tilanteissa. Tulisivatko silloinkaan paikalle?
Ystäväni etsii nyt rahoittajaa kokeilulleen. Tai sitten artisti maksaa itse.
Uusi korona-aalto variantteineen nostaa jälleen päätään. Sairaaloissa on taas tungosta. Jo kaksi soittajaystävääni oli ollut viikon hengityskoneessa, elämän ja kuoleman rajoilla. Onneksi molemmat paranivat.
Ne artistit olivat vähällä joutua maksamaan korkeimman mahdollisen hinnan.
Jussi Asu
mestaripelimanni