Akillesjänteen katkeamisesta toipunut Emil Soravuo haluaa todistaa itselleen ja maailmalle, että hänessä on yhä ainekset palata permantovoimistelun huipulle. Espoon Telinetaiturien 28-vuotias voimistelija kilpailee torstaina pitkästä aikaa maailmancupissa ja toivoo, että Kroatian Osijekin kisoista alkaa uusi luku hänen urallaan.
– Maailmancupissa haluan yltää vähintään finaaliin, Soravuo ennakoi STT:n haastattelussa.
Hän toivoo pystyvänsä valtaamaan paikan myös toukokuun lopussa Saksan Leipzigissa kilpailtaviin Euroopan mestaruuskisoihin. Voimistelijan syksyn päätavoite ovat Indonesian Jakartassa lokakuussa voimisteltavat MM-kisat.
Vielä runsaat kolme vuotta sitten maailma oli Soravuolle auki. Hän oli voittanut vuonna 2021 permannon MM-pronssia Japanissa, ja harjoittelu sujui muiden maajoukkuemiesten kanssa uutuuttaan vielä kiiltäneissä Urhean tiloissa Helsingissä. Matka kohti Pariisin olympialaisia tyssäsi kuitenkin rajusti akillesjänteen katkeamiseen helmikuussa 2023. Kuntoutumiseen tuli vielä uusi kolhu saman vuoden marraskuussa, kun jänne repesi uudelleen ompeleiden kohdalta.
– Luulin ensin, että jalasta irtosi vain arpikudokseen tullut kiinnike, mutta kävikin ilmi, että jänne repesi uudelleen, Soravuo muisteli.
Takapakki venytti kuntoutusta vielä lähes vuodella. Viime lokakuussa Soravuo palasi kansainvälisiin kisoihin ja oli helpotetulla ohjelmallaankin lähellä finaalipaikkaa Unkarissa voimistellussa Challenge Cupissa. Viikonlopun maailmancup on hänen toinen kisarupeamansa vammakierteen jälkeen.
Sääntömuutokset Soravuon mieleen
Soravuo on yhden lajin taituri, sillä hän voimistelee vain permannolla. Pariisin jälkeen lajissa alkoi aina sääntömuutoksia tuova uusi olympiadi. Permantovoimistelijoilta uudistus vei yhden volttisarjan pois, mutta sitä kompensoidakseen voimistelijan on tehtävä vaikeampia liikkeitä.
– Vaikeat ja lennokkaat temput ovat vahvuuteni. Kun yksi volttisarja jää pois, harjoittelussa ei tarvitse niin paljon miettiä kestävyyspuolta, Soravuo makusteli minuutin ja 10 sekuntia kestävää permanto-ohjelmaa.
Sääntöihin lisätty staattinen pito yhden jalan varassa on Soravuon ohjelmassa nyt vaaka, kun ennen hän teki staattisen pidon japanilaisena käsinseisontana.
Soravuo tavoittelee paikkaa vuoden 2028 Los Angelesin olympialaisiin, jos vain pääsee harjoittelemaan ja kilpailemaan terveenä. Hän kävi maaliskuussa maajoukkueen kanssa jo tutustumassa Kalifornian oloihin, sillä suomalaiset leireilivät ja kilpailivat viikon verran Stanfordin yliopiston voimistelijoiden kanssa. Stanfordissa voimistelee ja opiskelee maajoukkuevoimistelija Marcus Pietarinen.
– Vuotta 2028 ajatellen oli hyvä saada kokemusta esimerkiksi aikaeroon sopeutumisesta. Kymmenen päivää on siihen minimi, kun aikaero on 10 tuntia, Soravuo totesi.
– Oli hienoa nähdä jenkkikulttuuria, miten siellä treenataan.
Kansainvälistä vertailukohtaa suomalaiset ovat saaneet viime aikoina myös unkarilaisten kanssa harjoitellen. Joulukuussa suomalaiset olivat Unkarissa, ja keväällä unkarilaiset tekivät vastavierailun.
Jalkojen voimat tasapainoon
Mutta onko Soravuolla vaikean vamman jälkeen enää realistisia mahdollisuuksia nousta olympiavoimistelijaksi? Soravuolla on vahva luotto taitoihinsa ja kehoonsa, jota hän on kuntouttanut asiantuntijoiden kanssa huolella kohti uutta nousua.
– Tokion kisoihin jäin permannon varasijalle, ja Pariisi meni sivu suun, joten olympialaisten suhteen on jäänyt hampaankoloon.
Olympiapaikkaa ei tavoitella vielä tänä eikä ensi vuonna, joten Soravuolla on vielä aikaa yltää mitalitasolle.
– Leikatun jalan voimataso on pitänyt saada samalle tasolle kuin terveessä jalassa. Nyt se on 85–90 prosenttia terveestä jalasta, Soravuo kertoi.
– Vartalon puoliero tasoittui aika nopeasti. Kun permannolla pyöritään mihin suuntaan tahansa, en enää tunne puolieroa tai varo loukkaantunutta jalkaa.
Soravuo saa keskittyä voimisteluun lähes täysipäiväisesti. Hän työskentelee urheilun ehdoilla liikunta-aliupseerina Santahaminan varuskunnassa ja opiskelee toisen asteen merkonomitutkintoa Perhossa. Hän asuu Helsingissä Urhean kampuksella, jossa myös harjoittelee ja ruokailee.
– Alkuun pelotti, tuleeko täällä jatkuva leirillä olemisen olo, mutta tämä toimii tosi hyvin, Soravuo kiitti arkensa sujumista.
Painovoimajuoksumatto kevensi kehoa
Yhden erityispiirteen vamma kuitenkin jätti, sillä Soravuo voimistelee kilpailu-uransa loppuun nilkat teipattuna. Teippi tukee paitsi jalkaa myös voimistelijan korvien väliä.
– Ei tarvitse pelätä sitä, että jalka menee uudelleen. Kevyessä treenissä en käytä teippausta, mutta jos teen taaksepäin lähteviä liikkeitä, teippaus on tarpeen, Soravuo selvitti.
– Olen aina inhonnut teippauksia, mutta tilanne on se, mikä on.
Kuntoutukseen hän sai apua uudesta teknologiasta. Soravuo oli pitkään tuttu näky Urhean kuntoutustilojen painovoimajuoksumatolla, jossa urheilijan kehoa paineistetaan vyötäröstä alaspäin, jotta keho nousee ja kevenee. Alkuun Soravuo käveli matolla, kunnes jalka alkoi kestää juoksua.
– Kun olin leikkauksen jälkeen saanut kepit pois, ulkona oli liukasta. En olisi uskaltanut lähteä ulos kävelemään, joten kuntoutustilat olivat iso apu, Soravuo kertoi.
