Metsähallituksen tavoitteena on kasvattaa valtion metsien hiilinieluja, mutta tämä on huomattavasti vaikeutunut, arvioi Metsähallituksen Metsätalous-yksikön toimitusjohtaja Jussi Kumpula.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreen laskelman perusteella valtion metsien hiilinielu on selvästi pienentynyt. Ne ovat Suomessa kuitenkin edelleen merkittävä hiilinielu ja hiilivarasto.
– Tavoitteen saavuttaminen on huomattavasti vaikeutunut. Ei ole ollenkaan itsestään selvää, että siihen päästään. Ei nyt kuitenkaan vielä nosteta käsiä pystyyn, sanoi Kumpula torstaina pidetyssä tiedotustilaisuudessa.
Metsähallituksen tavoitteena on kasvattaa liiketoiminnan käytössä olevien monikäyttömetsien hiilinieluja 10 prosentilla vuoteen 2035 mennessä. Lähtökohtana on vuoden 2018 taso.
Nyt valmistunut Luken laskelma koskee vuosia 2019–2023 ja edellinen laskelma vuosia 2014–2018. Aiempaan verrattuna valtion metsien hiilinielu on pienentynyt 29 prosenttia.
Aiemmin julkaistujen koko Suomea koskevien tilastojen mukaan metsät olivat kääntyneet hiilinielusta päästölähteeksi. Taustalla on se, että puuston hiilinielu ei enää riitä kompensoimaan maaperän kasvaneita päästöjä.
– Puusto on se isoin nielu valtion mailla. Hiilinielun pieneneminen valtion mailla on tilastollisesti merkittävä. Valtion metsien painoarvo on kasvanut entisestään, kun muut metsät ovat kääntyneet päästölähteiksi, sanoi Luken tutkija Jukka-Pekka Myllykangas.
Hiilinielun pienentymiseen on vaikuttanut etenkin metsien kasvun hidastuminen. Myös metsien latvuskoko on pienentynyt. Lisäksi luonnonpoistuma eli metsään luontaisesti kuolevien puiden määrä on kasvanut etenkin suojelualueilla.
Hiilinielulla tarkoitetaan luonnollista ilmiötä tai prosessia, joka sitoo hiilidioksidia – esimerkiksi juuri metsää.
Metsää ei pitäisi hävittää
Hiilinielutavoite rajoittaa hakkuumääriä, totesi Kumpula tiedotustilaisuudessa. Hiilinielua pyritään kasvattamaan myös harventamalla metsiä aiempaa lievemmin ja kasvattamalla metsistä entistä tiheämpiä.
Lisäksi valtion metsiä pyritään uudistamaan viivyttelemättä, sillä juuri nuori metsä sitoo kasvaessaan nopeimmin hiiltä. Metsän kasvua vauhditetaan myös lannoituksella.
Oleellista on Kumpulan mukaan myös se, että minimoidaan metsäkato.
– Kun metsää hävitetään vaikka tien alta, niin se menetetään iäksi, sanoi Kumpula.
Metsähallituksen käytettävissä oleviin keinoihin kuuluu Kumpulan mukaan myös se, että vähennetään hakkuutähteen korjaamista metsistä. Tämä vaikuttaisi myönteisesti maaperäpäästöihin. Lisäksi Kumpulan mukaan Metsähallituksessa suhtaudutaan nykyisin erittäin kriittisesti kunnostusojitukseen varsinkin puustoisilla turvemailla.
Luken Myllykankaan mukaan valtion metsät painottuvat Itä- ja Pohjois-Suomeen, missä ojitettuja turvemaita on vähemmän ja niiden maaperäpäästöt ovat pienemmät kuin Etelä-Suomessa. Turvemaiden maaperäpäästöt ovat kasvaneet ilmaston lämmetessä.
Metsähallituksen hakkuumäärissä ei ole vertailukaudella tapahtunut merkittävää muutosta. Valtion monikäyttömetsissä hakkuiden määrä on hieman yli puolet vuosittaisesta kasvusta. Hakkuumäärien vaikutus nielun pienenemiseen oli vähäinen, arvioi Myllykangas.
Kumpulan mukaan Metsähallitus on jo ryhtynyt hiilinieluja kasvattaviin metsänhoitotoimiin, mutta niiden vaikutukset näkyvät viiveellä. Lukessa ennakoidaankin, että valtion metsien hiilinielu vahvistuisi tulevaisuudessa.
Mittausmenetelmät tarkentuneet
Hiilinielun pienentymisestä kertoviin lukuihin on Metsähallituksen ja Luken mukaan vaikuttanut osaltaan se, että lähtöaineistot ja laskentamenetelmät ovat tarkentuneet aiemmista mittauksista. Edelliseen laskentaan verrattuna suurin ero on täysin uudistunut ojitettujen turvemaiden päästölaskenta.
Suomessa on viime aikoina käyty keskustelua siitä, miksi Ruotsissa ja Suomessa käytetään metsien hiilinielujen ja hiilipäästöjen selvittämiseen erilaisia laskutapoja ja saadaan myös jonkin verran erilaisia lopputuloksia. Tutkimusprofessori Aleksi Lehtonen Lukesta vastasi tiedotustilaisuudessa STT:n kysymykseen, että Ruotsissa tehdään kangasmaiden hiilimittauksia tiheämmin, kun taas Suomessa käytetään enemmän mallintamista.
– Molemmat tavat ovat hyväksyttyjä, sanoi Lehtonen. Mallintamisella on hänen mukaansa mahdollista saada erilaisten muutosten vaikutukset esiin nopeammin.
– Meillä on vahva usko siihen, että Luken malli on tarkin, sanoi Kumpula Metsähallituksesta.
Ruotsin ja Suomen erilaisiin lukuihin voi vaikuttaa myös se, että Ruotsissa korjataan hakkuutähdettä metsistä vähemmän kuin Suomessa.
Lehtonen totesi vielä, että hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on hyväksynyt useita eri menetelmiä hiilitaseen selvittämiseen. Monissa köyhissä maissa käytetään yksinkertaisempia ja vähemmän rahaa vaativia menetelmiä kuin esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa.
– Tavoitteena on, että saadaan kaikki maat mukaan.
Suojelualueiden nielu pieneni vähemmän
Torstaina julkistetuista luvuista ilmenee, että suojelualueiden hiilinielu on pienentynyt noin viidenneksellä eli noin 21 prosentilla edelliseen tarkastelujaksoon verrattuna. Samaan aikaan talouskäytössä olevien valtion monikäyttömetsien hiilinielu on pienentynyt vähän yli kolmanneksella eli noin 34 prosentilla.
Kumpulan mukaan suojelualueiden osuus hiilinieluista ei ole kuitenkaan oleellisesti suurempi kuin niiden osuus valtion metsien pinta-alasta.
– Ei ole reilua verrata näitä keskenään, hän sanoi.
Metsähallituksen hallinnoimien valtion metsien vuosittainen hiilinielu oli keskimäärin –6,8 megatonnia hiilidioksidiekvivalenttia (MtCO2 -ekv), joka perustuu vuosina 2019–2023 toteutettuun valtakunnan metsien inventointiin. Vertailukaudella 2014–2018 hiilinielu oli keskimäärin –9,6 megatonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa. Laskua on siis tapahtunut 29 prosenttia.
Hiilidioksidiekvivalentti kuvaa eri kasvihuonekaasupäästöjen yhteenlaskettua ilmastoa lämmittävää vaikutusta. Kun kyseessä on hiilinielu, luku on miinusmerkkinen.
