Vaasan kaupunginkirjaston toisen kerroksen taidekäytävällä on nähtävillä Veikko Siponkosken valokuvia. Globalisaation laitamilta -niminen näyttely tarkastelee osuvasti Etelä- ja Keski-Pohjanmaan autioituvaa maaseutua.
Surullista tuhlausta. Näyttelyn idea syntyi kolmisen vuotta sitten. Laihian Jakkulassa asuva Siponkoski oli tulossa kuvausreissulta nevalta, kun hän törmäsi kylänraitilla tuttuun isäntään. Puhe siirtyi lähistöllä nököttäviin autioituneisiin navettoihin.
– Katselin navettoja ja ajattelin, että kurja tilanne, valokuvaaja Siponkoski sanoo.
Alkoi syntyä kuvia, joita hallitsevat ränsistyneet ladot ja tyhjentyneet talot.
– Joku kysyi, onko se nyt niin kamalaa, että maaseutu tyhjenee. Jäin miettimään sitä. Ei se ehkä kamalaa ole, mutta surullista ja tuhlausta. Kun näen autiotalon, tajuan ikäväkseni, että maaseutu kuihtuu väistämättä.
Näyttelyn kuvista paistaa surumielinen haikeus, mutta pilkahtaa niissä myös ilo: lintuemo ruokkii poikasiaan ja vankka suomenhevonen seisoo korvat hörössä nousevan auringon oranssissa valossa.
Metsän poika. Maanviljelijän poika Siponkoski on kotoisin Keski-Pohjanmaan Vetelistä. Syrjäkylältä metsän keskeltä, kuten hän itse määrittelee.
– En vierasta kaupunkia, Helsingissä vuosia opiskellut ja asunut sekä Vaasassa Kuula-opistossa kitaransoiton lehtorina työskentelevä Siponkoski sanoo.
– Mutta jos saan valita, niin mieluummin maaseutu.
Häntä hieman häiritsee puhe luonnosta jonakin kummallisena saarekkeena, joka ei koskisi meitä mitenkään.
– Luonto on me. Ja vaikka luonto voisi paremmin ilman meitä, me emme tule ilman sitä toimeen.
– Ymmärrän, jos kitaristia ei tarvita, hän pohtii ja hymyilee.
– Mutta me tarvitsemme maaseutua siinä missä unta, vettä ja ruokaa. Yleiseurooppalainen ongelma on, että viljelijät alkavat eläköityä. Näille vanhoille ruuantuotannon konkareille maanviljely ei ole bisnestä, vaan elämäntapa. Jotta ala houkuttaisi nuoria, pitäisi siitä irrota säällinen leipä.
Valokuvia ottava kitaristi. Siponkoskesta tuli muusikko, mutta yhtä hyvin hänestä olisi voinut tulla ammattikuvaaja.
– Kuvaaminen on vanha rakkaus, joka syttyi jo 1970-luvulla. Mutta koska en omistanut pimeähuonetta, ammatinvalinnanohjaaja käski unohtaa koko jutun, hän hymähtää.
– En silti jättänyt kuvaamista. Sittemmin tulivat digijärkkärit, jotka mullistivat alan.
Siponkosken ensimmäinen näyttely oli Vetelin kirjastossa vuonna 2009. Globalisaation laitamilta on hänen neljästoista näyttelynsä.
Mies kuvaa maaseutua sellaisena kuin se on.
– En juuri muokkaa kuvia: valokuvaan kuuluu tietty dokumentaarisuus. Toki teen normisäädöt. Ja poistan roskat, kuten puhelinlangat, hän hymyilee.
o Globalisaation laitamilta -valokuvanäyttely on esillä Vaasan pääkirjastossa 8. tammikuuta asti.
Satu Grönroos