Talven lyhin päivä on käsillä. Tuomaanpäivän aamu valkenee vasta puoli kymmenen jälkeen ja aurinko painuu mailleen jo kolmen kieppeillä iltapäivällä. No, tämä Tampereen horisontissa. Lapissa aurinkoa ei näy aikoihin, mutta siellä onneksi lumi antaa vähän tasoitusta.
Tässä vuoden kierrossa on jotakin symbolista. Pimeyden jälkeen koittaa valo. Suomi on rämpinyt taloudellisessa pimeydessä jo melkein vuosikymmenen. Mutta juuri ennen joulua Suomen Pankki sytytti toivon tähden talouden taivaalle: pitkä kaamos osoittaa vihdoin päättymisen merkkejä.
Se alkaa vähitellen valaista myös ihmisten mentaalista maisemaa. Taloushan on myös psykologiaa, kun markkinoiden sanotaan hermostuvan.
Suomen länsirannikko on ollut otsikoissa useaan otteeseen vuonna 2016. Korealainen telakkaseikkailu sai kuin saikin onnellisen käänteen saksalaisen perheyhtiön ottaessa tilanteen haltuun Turussa. Hyvältä näyttää ja tilauskirjat ovat useaksi vuodeksi täynnä. Uudenkaupungin taivaalle on kohonnut Mersun tähti. Saa nähdä, löytyykö tähän kysyntäpiikkiin riittävästi työntekijöitä.
Ennen vanhaan oli itsestään selvää, että lähdetään työn perässä kauaksi. Nykyään on se paradoksi, että ollaan kovasti mobiileja ja joustavia, mutta sitten yhtäkkiä kuitenkin sidoksissa tiettyyn paikkakuntaan. Onneksi on jo joukko valmiina kokoamaan laatumerkkiä kohta 400-vuotisjuhlaansa viettävässä merenrantakaupungissa. Mutta lisää tarvitaan.
Uusikaupunki perustettiin 1617. Se syntyi ihmisille tyypillisen nahinan seurauksena. Talonpojat pitivät Kalannissa markkinoita ja tavara kävi hyvin kaupaksi. Tästäkös naapurikaupunkien porvarit valittivat, sillä vain kaupunkien kauppiaat olisivat saaneet harjoittaa kauppaa. Kuningas Kustaa II Aadolf puuttui peliin. Hän päättikin laillistaa jo vakiintuneen kaupankäynnin ja perusti sitä varten Uudenkaupungin.
Maailman meno on ollut viime aikoina pimeää. Oikeastaan koko vuoden 2016. Berliinin joulutorilla koettiin järkyttävä isku, kun kuorma-autoa käytettiin ihan muuhun kuin teräspalkkien kuljettamiseen. Tässä kohtaa on pakko miettiä, onko tässä trendi vain jatkumassa vai voisiko toivoa, että palataan rauhallisempaan sykliin. Jotenkin olen kovin skeptinen. Ei tämä tästä nyt yhtäkkiä hyvään suuntaan käänny.
Vaikka ihmiskunnalla on dataa ja tietoa enemmän kuin koskaan, samaan aikaan on syntynyt poliittisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä ongelmia vailla vertaa. Globalisaatio on läsnä hyvässä ja pahassa. Ongelmien juurisyyt voivat olla tuhansien kilometrien päässä ja oireet nousevat pintaan jossakin muualla. Kuten nyt kaukana syntyneet ongelmat ovat heijastumassa Eurooppaan. Pariisi vuosi sitten on tuoreessa muistissa.
Joulun aikaan suuri määrä suomalaisia käy kirkossa ja kuulee siellä, kuinka Kyrenius tai Quirinius oli Syyrian maaherrana ja Augustus Rooman keisarina. Augustus laittoi koko maailman verolle. Se oli sen ajan globalisaatiota, vaikka Rooman valta kattoikin vain osan Eurooppaa ja Välimeren ympäristöä.
Nyt on eri keisarit ja maaherrat. Mitähän mahtaisi Quirinius ajatella Aleppon nähdessään, ja monta muuta rauniokaupunkia? Ei hänen aikanaan rakennuksia tuolla tehokkuudella tuhottu. Teknologiaa voi käyttää hyvän ja pahan tuottamiseen.
Sitten kerrotaan paimenista, jotka eräänä tavallisena torstai-iltana tekivät eväät ja menivät paimentamaan lampaitaan Betlehemin pikkukaupungin laitamille. Yhtäkkiä he saivat ylimaallisen viestin, jossa kerrottiin valon koittaneen pimeyteen.
Samat Lähi-idän paikkakuntien nimet ovat edelleen median ykköslistoilla. Vaan onko rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto toisiaan kohtaan? Toivotan kaikille Pohjalaisen lukijoille toivorikasta ja hyvää tahtoa pursuavaa vuotta 2017!
JORMA MÄNTYNEN