Tutkintotodistus ei yksin tuo ensimmäistä työpaikkaa. Eikä se yksin kerro, kuinka valmis nuori on työelämään.
Nuorten työllisyydestä keskustellaan paljon, mutta usein vasta sitten, kun tutkinto on taskussa ja työnhaku alkaa. Silloin kysytään, miksi nuori ei työllisty. Mutta ehkä tärkeämpi kysymys kuuluu: oliko hänellä opintojensa aikana todellinen mahdollisuus päästä osaksi työelämää?
Keskustelu alkaa liian myöhään. Ensimmäinen työpaikka alkaa rakentua jo opiskeluaikana.
Juuri nyt kysymys on erityisen ajankohtainen. Suomessa työttömyys on korkealla, ja moni kokenutkin ammattilainen etsii töitä. Kun työpaikoista käydään kovaa kilpailua, vastavalmistunut jää helposti oven ulkopuolelle ennen kuin ura ehtii edes alkaa.
Keskustelussa etsitään helposti yhtä syyllistä. Onko koulutuksen taso laskenut? Ovatko nuoret muuttuneet? Vaativatko työnantajat liikaa?
Todellisuus on monimutkaisempi. Kaikki eivät lähde työelämään samanlaisilla valmiuksilla, ja osaamisen taso vaihtelee. Myös koulutuksen ja työelämän yhteistyössä on parannettavaa.
Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen mukaan työssäoppiminen on yksi tärkeimmistä väylistä ensimmäiseen työpaikkaan, mutta kaikille opiskelijoille ei löydy riittävästi oman alan työssäoppimispaikkoja. Työnantajakyselyissä vastavalmistuneiden ammattiosaaminen arvioidaan pääosin hyväksi, vaikka työelämävalmiuksissa nähdään enemmän vaihtelua. Nuori voi opiskella ahkerasti, valmistua ajallaan ja silti jäädä ilman ensimmäistä työpaikkaa.
Työelämävalmiudet eivät synny yhdessä yössä. Ne rakentuvat vähitellen kotona, koulussa, ammatillisessa koulutuksessa ja työelämän ensimmäisissä kohtaamisissa. Ratkaisevaa on se, mitä opiskelija saa opintojensa aikana: riittävästi opetusta, ohjausta ja mahdollisuuksia oppia työelämässä.
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ on korostanut tarvetta vahvistaa ammatillisen koulutuksen lähiopetusta, ohjausta ja työelämäyhteistyötä, jotta opiskelijoilla olisi nykyistä paremmat valmiudet siirtyä työelämään.
Saako opiskelija riittävästi ohjausta? Löytyykö oman alan työssäoppimispaikka? Toimivatko oppilaitokset ja työelämä aidosti yhdessä, vai jääkö opiskelija niiden väliin?
On nähtävä myös yritysten todellisuus. Erityisesti pienissä yrityksissä opiskelijan ohjaaminen vie aikaa ja sitoo kokeneiden työntekijöiden työpanosta. Kyse ei useimmiten ole haluttomuudesta kouluttaa nuoria, vaan rajallisista resursseista. Tämän vuoksi oppilaitosten ja työelämän kumppanuutta on vahvistettava.
Koti luo perustan, koulu ja ammatillinen koulutus rakentavat osaamista, ammattilaiseksi kasvetaan työpaikoilla. Parhaimmillaan nämä vaiheet kulkevat jo opintojen aikana rinnakkain. Yhteinen päämäärä on itsenäisesti pärjäävä aikuinen.