Eduskunnan syksy lähti käyntiin keskustan välikysymyksellä maatalouden ahdingosta.
Aihe on sinänsä aivan aiheellinen, mutta haluan muistuttaa, että maatalouden kasvavasta ahdingosta on puhuttu käytännössä koko 2000-luvun alku.
Välikysyjien puolueella on ollut 2000-luvulla peräti 16 hallitusvuotta, joista 12 pääministeripuolueena.
Viime kauden maa- ja metsätalousministeri esiintyi somessa turpeen tukemisen puolesta, kun turpeen uusiutuvaksi luokittelemista ja päästökaupasta irrottamista esittävä kansalaisaloite tuotiin eduskuntaan tänä vuonna.
Viime hallituskaudella kuitenkin turpeen energiaverotusta korotettiin ihan kansallisin toimin ja lopulta annettiin romutuspalkkioitakin turvekoneiden hävittämisestä.
Hallitustunnustelijalle keväällä 2023 välikysymyksen tekijöillä ei ollut tarjota Suomen maatalouden korjaamiseksi kirjaimellisesti yhtään mitään.
Myös SDP esittää hallitukselle epäluottamusta.
Maatalous ei heitä kiinnosta, mutta Lähi-idän politiikka niinkin paljon, että ministeri Antti Häkkäsen (kok.) reissu Israeliin katkaisi kamelin selän. Kysymyksessähän oli siis matka, joka liittyy Suomen hankkimaan Daavidin linkoon, joka on pitkän ja keskipitkän kantaman korkeatorjunta- ja ilmatorjuntaohjusjärjestelmä.
Kun asian taustaa tutkii, huomaa hyvin nopeasti, että tuonkin järjestelmän hankintapäätös tehtiin viime hallituskaudella, vasemmiston vahtivuorolla. Miksi siis nyt kauhistellaan puolustusministerin Israelin matkaa?
Viime viikolla käsittelimme eduskunnassa valtion budjettia vuodelle 2027. Niukkuutta jaetaan, mutta huolimatta vaikeasta taloustilanteesta esimerkiksi poliisin määrärahoja kasvatetaan.
Lisääntyneet poliisiresurssit ovatkin välttämättömiä, jotta muuttuneeseen rikollisuuden toimintaympäristöön voidaan vastata.
Vakava katujengirikollisuus näyttää vakiintuneen Suomeen, huumausaineiden saatavuus on kasvanut, ja rajat ylittävä ammattimainen rikollisuus kovenee.
Tällä viikolla keskustelimme salissa saattohoidon ja palliatiivisen hoidon saatavuudesta yhdenvertaisesti maassamme.
Aihe on tärkeä ja koskettaa meistä jokaista. Arvokas ja turvallinen lähdön hetki on jokaisen perusoikeus.
Eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun isäni nukkui pois. Istuin isän vierellä muutamaa päivää aikaisemmin ja juttelin hänelle vanhoista asioista. Hän nyökkäsi välillä ja yritti muodostaa sanoja, mutta katosi sitten taas jonnekin kauas. Ajoin hänen partansa ja leikkasin kyntensä aavistellen, ettei yhteistä aikaa ole enää paljoa jäljellä.
Kun viimein lähdin huoneesta ja huikkasin vielä kuuluvasti ”heiny”, isä heräsi, heilautti kättään ja katseli hymyillen katonrajaan. Käytävällä vastaan tullut hoitaja kertoi lohdullisen tiedon: ”Hänen ei tarvitse kärsiä kivuista, lääkkeet pitävät huolen siitä.”
Kulunut vuosi on ollut minulle menetysten vuosi. Kahdeksat hautajaiset: läheisiä, sukulaisia, ystäviä ja kylänmiehiä.
Toivottavasti seuraavalle vuodelle saamme häitä ja ristiäisiä. Ilon juhlia. Vuorostaan.
kansanedustaja Vaasasta.