“Olen nähnyt sinun juoksevan luotiliivi päällä, ase kädessä. Rakentamassa räjähteitä kylpyhuoneessa.”
Ei ihan tavanomainen puolison luonnehdinta elämänkumppanistaan. Sitaatti on vain pieni otos ex-jengiläisen, ex-gangstaräppärin, ex-elämäntaparikollisen ja päihteiden sekakäyttäjän väkivaltaisesta maailmasta.
”Kuvitelkaa millaista elämäni oli. Rakastamani mies otti isoja määriä kokaiinia neljänä tai viitenä päivänä viikossa. Hän ei edes nukkunut. Hän saattoi sekoittaa keskenään kokaiinia, alkoholia ja särkylääkkeitä”, kuuluvat 37-vuotiaan Sebastian Staksetin vaimon, Isabellan alkusanat miehensä omaelämäkerrassa.
Stakset on tänä päivänä uskoon tullut evankelista ja kysytty puhuja yhteiskristillisissä suurtapahtumissa ympäri Eurooppaa. Lauantaina hän puhui Seinäjoen helluntaiseurakunnalla järjestettävässä King of Kings Rukouskonferenssissa.
– Teen myös vapaaehtoista auttamistyötä, perjantaina puhelimitse kotoaan Tukholmasta tavoitettu Stakset sanoo.
Viime aikoina Stakset on auttanut muun muassa ukrainalaisia Venäjän brutaalin hyökkäyssodan aikana.
– Jos sota kohtaisi Suomea, löytäisitte minut myös sieltä auttamasta. Rukoillaan silti, ettei niin käy.
Lapsena rikosten tielle
Tukholman harmaan kolkkojen betonilähiöiden karussa ympäristössä varttunut Sebastian Stakset eli pitkään brutaalin rikkinäisessä maailmassa.
Tutuiksi tulivat väkivaltarikokset sekä ryöstöt ja aseet, joista hän tottui käsittelemään niin puoli- ja täysautomaattiaseita, revolvereja, uzeja, kalashnikoveja, pommeja ja räjähteitä.
Bagarmossenin lähiössä koko perheen perusturvallisuus oli alati uhattuna. 14-vuotiaana Stakset pakeni väkivaltaista vihollisjengiä äitinsä kanssa metroasemalta lyöntien, potkujen ja syljen sataessa hänen ja pienikokoisen äitinsä ylle.
Sillä kertaa puolet perheestä pelasti isä ja isoveli, jotka ryntäsivät apuun kerrostalon alaovesta pesäpallomailat käsissään. Poikajengi perääntyi saatuaan tuta mailojen heiluttelijoiden vihan.
– Olin aluksi parissa nuorisojengissä. Noin 19–20-vuoden ikäisenä rikollisista jengitouhuista alkoi tulla aikuisten todellisuutta.
Staksetin mukaan hänen edustamillaan jengeillä ei ollut mitään varsinaisia nimiä, kuten nykypäivän Ruotsia terrorisoivilla ja ulkomaille levittäytyneillä katujengeillä.
– Joillain jengeillä oli tuohon aikaan toki nimet, mutta ei meidän omillamme.
Jo teini-ikäisenä Staksetin elämään kuuluivat yhä vahvemmin huumeet, alkoholi, itsetuhoisuus ja itsemurha-ajatukset. Pieni teinipoika oli koulukiusattu, verille piesty, joka tunsi olevansa yleisesti hyljeksitty. Viha alkoi kasvaa.
Stakset on yritetty tappaa monta kertaa. Hän on tuijottanut aseen piippuun, väistellyt luoteja. Väkivaltaiset tappelut toistuivat lähes taukoamatta.
Ehkä kaikkein uhkaavin tilanne toteutui Thaimaassa, jossa thai-jengi kyyditsi hänet moottoripyörällä keskelle viidakkoa kuolemaan. Kiivas vieraalla kielellä käyty kiistely koski sitä, häviääkö huumeita välittävä ruotsalaiskonna kirjaimellisesti tuhkana tuuleen.
Staksetin mukaan thai-jengeillä oli tapana hävittää ruumiit kokoamalla autonrenkaita uhrinsa ympärille, jonka jälkeen keko valeltiin polttoaineilla. Pitkään kärynneen kumi- ja ihmisrovion jälkeen teloitetusta ei jäänyt jälkiä. Silläkin kertaa Stakset jäi kuin ihmeen kaupalla elävien kirjoihin.
Ambulanssit, poliisihelikopterit, poliisin tehoiskut ja vihikoirat olivat nippa nappa täysi-ikäisyyden saavuttaneen Staksetin arkea. Päälle parikymppisenä häntä epäiltiin lukuisista vakavista väkivaltarikoksista.
Vuonna 2006 Stakset virui ensin neljä kuukautta ylikuormitetussa vankeuslaitoksessa, kunnes sai miltei kolmen vuoden linnatuomion.
Vankilassa hän tappeli vartijoiden kanssa. Vapauduttuaan nuori mies oli entistä kovempi, kyynisempi ja yhä addikti. Rahaa virtasi rikoksista, käteistä paloi kokaiiniin ja ulkokultaisesti makeaan mutta sielultaan onttoon elämään. Nukkumattomuus söi terveyttä.
Stakset istui toistamiseen vankilassa. Ystäviä ja tuttuja kuoli ympäriltä huumeisiin, väkivaltaan tai onnettomuuksissa. Välillä Stakset passitettiin psykiatriseen hoitoon huumepsykoosin takia.
Vuonna 2013 Stakset tuomittiin mojoviin sakkoihin ruotsidemokraattien puheenjohtajan Jimmie Åkessonin tappouhkauksesta Twitterissä. Aihe nousi uutisotsikoihin myös ulkomailla. Stakset pyysi julkisesti anteeksi vuosia myöhemmin.
Vuosien kamppailu demoneita vastaan
Ensimmäisen kerran kristinusko astui Staksetin elämään noin 26-vuotiaana. Hän kertoo lyhyesti, miten löysi sisäisen uskonsa.
– Muutos tapahtui, kun aloin pelätä enemmän Jumalaa kuin ihmisiä.
Ensimmäisten uskonkokemusten jälkeen hän repsahti yhä uudelleen päihteisiin ja rikoksiin.
– Se oli pitkä matka ja intensiivinen viiden vuoden kamppailu. Aloin ylistää Jumalaa vuonna 2011, mutta todella vapauduin vasta vuonna 2016.
Elämään suuntaan vaikutti suuresti paitsi vaimo Isabelin tuki, myös Staksetin tapaama pastori Hernan, joka manasi Staksetin kuvailujen mukaan demonit ulos hänestä.
Vuonna 2017 Stakset pyysi Ruotsin TV4:n uutisaamussa anteeksi aikaisempaa elämäntapaansa ja Kartellen-hiphopryhmässä levittämiään tappouhkauksia sekä ylistystään poliisiin kohdistetusta väkivallasta.
Uskoon tulonsa jälkeen Stakset tapasi muun muassa hänet aikaisemmin pidättäneen ja sittemmin poliisipäällystöön kohonneen miehen, joka vaikuttui miehessä tapahtuneesta muutoksesta.
Yhteiskuntakritiikkiä ilman vihapuhetta
Keikkaelämä ei varsinaisesti suosinut raitistumista, kun Stakset kuului vajaan vuosikymmenen ajan Kartellen-hiphopryhmään. Vihaa uhkuneen gangstaräppärin taiteilijanimen Sebbe Staxxin hylättyään Stakset räppää edelleen sooloartistina, mutta ilman eripuran lietsontaa.
– Räppään yhteiskunnan ongelmista, mutta ilman vihapuheita.
Raitistuminen ja uskoon tulo toivat rohkeutta pyytää anteeksi myös äidiltä, joka oli yrittänyt varjella päihteiltä niin isäänsä, veljiään kuin poikaansa. ”Lapsen suojaaminen kaikilta Bagarmossenista löytyvistä vaaroista oli mahdoton tehtävä. Rikkinäisyys siirtyi sukupolvelta toiselle kuin perintö helvetistä.”
Kirjassaan Stakset pohtii, miten valmentajan muistamat nuoret jalkapalloa iloisesti pelaavat, sympaattiset pojat voivat muuttua muutamassa vuodessa jengien tappaviksi sotilaiksi. Ympäröivä betoniviidakko on kova kasvuympäristö, jossa päihteet tekevät nuorista empatiakyvyttömiä ja itseinhoisia taparikollisia.
Yhteiskuntakritiikkinsä kärjen Stakset kohdistaa kotimaansa riippuvuushoitoon, joka on hänen mielestään organisoitu ”mielenvikaisesti”. ”Huumeita annetaan huumeiden torjuntaan. Esimerkkinä verovaroin tuettu korvaushoito Subutexilla.”
Stakset romantisoi nuorena gangsterielämää ja sai vaikutteita jengielokuvista, kuten Menace II Society ja Boyz n the Hood.
Mitä haluat kertoa nuorukaisille, jotka romantisoivat gangsteri- ja jengielämää, johon kuuluvat aseet, huumeet ja väkivaltaiset rikokset?
– Sellaisen elämän ihannointi on liian helppoa ilman, että tuntee sitä maailmaa. Sellaisen elämän eläminen on kulkemista pimeydessä ja pelossa ja se rikkoo perheitä.
Staksetin mukaan kyseessä on kulttuurillinen aalto, joka ympäröi koko maapallon ja nostaa kritiikittä haitallisia, väkivaltaa ihannoivia aineksia esiin musiikissa, elokuvissa ja sarjoissa.
Tänä päivänä Stakset nauttii, että on löytänyt elämälleen uuden suunnan ja kykenee auttamaan rikkinäisiä ihmisiä. Myös yhteyden löytyminen omiin lapsiin luo elämälle merkitystä. Hän on isä 14-, 12- ja 5-vuotiaille.
– Meillä on tosi hyvä suhde ja kaikki kolme lasta asuvat kanssani, Stakset iloitsee.
Ruotsissa useita kuolonuhreja
Ruotsissa on tapahtunut alkusyksyn aikana monia jengiväkivaltaan linkittyviä ampumisia ja räjähdyksiä. Kuolleita on pitkälti toista kymmentä.
Ruotsin poliisin kansallisista operaatioista vastaavan yksikön johtajan Johan Olssonin mukaan valtaosa väkivaltaisuuksista liittyy rikollisverkosto Foxtrotin sisäisiin välienselvittelyihin.
Miksi jengiväkivalta, lukuisat ampumistapaukset, pommi-iskut ja murhat ovat niin yleisiä nykypäivän Ruotsissa?
– Meillä on paljon ghettoja Ruotsissa ja tämä on ghetto-ongelma. Sama ongelma toistuu ympäri maailmaa, Stakset näkee.
Tilanne on muuttunut Staksetin mukaan radikaalisti viimeisten 15 vuoden aikana.
– Lopulta tämänkaltaiset ongelmat kasautuvat ja kasvavat lähiöissä. Tämä on totuus rinnakkaisyhteiskunnasta.
Suomi aikoo kitkeä
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus aikoo kitkeä Suomessa kasvavaa jengirikollisuutta koventamalla rangaistuksia.
Tuoreessa Lännen Median yhteistyölehtien julkaisemassa artikkelissa kerrotaan, että Suomessa vaikuttaa kymmenen katujengiä, jotka operoivat pääosin Helsingin seudulla ja Turussa.
Lännen Median haastatteleman KRP:n erikoistutkijan Petri Danielssonin mukaan suomalaisjengeihin on onnistuttu yhdistämään noin 250 jäsentä.
Todellisuudessa jengien vaikutuspiiriin kuuluu paljon enemmän väkeä. Jäsenet ovat pääosin 18–30-vuotiaita, mutta joukossa on myös alaikäisiä, joiden tekemät väkivaltarikokset ovat lisääntyneet voimakkaasti. Suurin osa jengeihin kuuluvista on maahanmuuttajataustaisia miehiä.
Mitä Suomi voi tehdä toisin kuin naapurimaa Ruotsi? Mitä poliisin, muiden turvallisuusviranomaisten, poliitikkojen ja lasten huoltajien pitää ottaa huomioon, ettei jengiväkivalta saavuta samanlaisia mittasuhteita kuin Ruotsissa?
– Ongelmat voivat kasvaa äänettömästi hyvin kauan, jos teillä on asuinalueita, joissa on tosi vaikeita sosiaalisia ongelmia, huonomaineisia kouluja ja korkeita työttömyyslukuja. Mikäli niille ongelmille ei tehdä mitään, lopulta ongelmat kaatuvat päällenne.
Lopuksi Stakset nostaa esiin vielä yhden kouriintuntuvan asian.
– Neuvoni on, että lähettäkää parhaat opettajat kaikkein pahamaineisimpiin kouluihin. Älkää keskittykö vain juhlistamaan hyvin pärjääviä alueita, kouluja ja nuoria. Tähdätkää siihen, ettei ole kuin yksi Suomi jakautuneen sijaan. Se on suurin neuvo, jonka voimme Ruotsista antaa.
Artikkelin lähteenä on käytetty vuonna 2018 Pekka Perhon suomentamaa Sebastian Staksetin omaelämäkertaa Vain valo voittaa pimeyden. (Kuva ja Sana, 220 sivua)