Vaasa-opiston infokäytävälle on levittäytynyt suuri määrä kuvia, joista jää pysäyttävä tunnelma. Monessa kuvassa näkyy ihmishahmo, joka on yleensä yksin ja usein nainen.
Yhdessä kuvassa nainen on peittänyt kasvonsa kokonaan käsillään. Hän näyttää selvästi häpeävän jotain, ehkä jopa omaa itseään. Toisessa kuvassa naisen kasvoilla on selviä mustelmia, ja yhdessä kuvassa sydän vuotaa pisaroita, verta.
– Tein sydämen violetiksi, sillä se on mustelman väri, sydänkuvan tekijä Pirjo Andrejeff kertoo.
Hän, kuten muutkin kuvien tekijät, on teoksellaan osallistunut Oranssipäivien teemaan eli tekemään näkyväksi tyttöihin ja naisin kohdistuvaa väkivaltaa sekä toimimaan sen lopettamisen puolesta.
– Työ on minun sanomani tälle tärkeälle teemalle. Maailmassa on esimerkiksi edelleen paljon sotia, joissa eniten kärsivät juuri tytöt ja naiset, Andrejeff muistuttaa.
Maailmalla ja meillä
Oranssipäivät on YK:n tasa-arvojärjestö UN Women:in tärkeimpiä kampanjoita, johon eri järjestöt ja kohteet eri puolilla maailmaa vuosittain osallistuvat. Vaasassa tapahtuman päätoimijoita ovat Suomen UN Womenin, Soroptimistien ja Punaisen Ristin paikallisjärjestöt.
– Edellisvuosina käsityöryhmäläisemme ovat tehneet neulegraffiteja, joita on esillä kaupungilla. Tänä vuonna osallistumme opistolla kuvataiteen keinoin, taideaineiden suunnittelijaopettaja Maija Minni sanoo.
Minni keskusteli oppilaidensa kanssa näyttelyn teemasta ja yhdessä he tutustuivat siihen, miten väkivaltaa on taiteessa käsitelty. Minni huomasi, kuinka kuvataidetuntien tunnelma muuttui opiskelijoiden alkaessa tehdä töitään.
– Tunnit olivat tavallista hiljaisempia ja vakavampia. Naiset eri puolilla maailmaa kokevat väkivaltaa, mutta heidän tuskansa voi olla hyvin samantyyppistä.
Minni on itsekin osallistunut omalla työllään näyttelyyn, ensimmäistä kertaa opettajan roolissa.
– Kuvaan työssä rakkautta, joka on kääntynyt peilikuvakseen. Se, mikä parisuhteen alussa alkoi rakkautena, muuttaa väkivallan eri muotojen kautta rakkauden päälaelleen.
Taistelua ja toivoa
Aihe oli pysäyttänyt öljymaalausta harrastavan Rauno Salmisen jo aiemmin.
– Luin syksyllä lehdestä artikkelin naisten ympärileikkauksista, josta halusin tehdä teoksen, muotokuvan naisesta. Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta väkivalta estettäisiin, Salminen sanoo.
Hänen toinen maalauksensa, Uusi aamu, on jo valoisampi. Vahvan oranssiksi värjäytyneen taivaan edessä seisoo naishahmo, edelleen yksin, mutta pystypäin katsoen edessään levittäytyvää aamuruskon värjäämää taivasta ja maisemaa.
– Kuvaan naista, joka on selvinnyt. Vaikka hänelle on tapahtunut tummaa, on silti olemassa toivo ja selviytyminen.
Näyttelyripustuksen viimeiseksi työksi ryhmäläiset halusivat opettajan johdolla valita piirustuksen nyrkkiin puristetusta kädestä.
– Käsi ei kuvaa väkivaltaa, vaan sitä, kuinka teemme työtä tämän asian eteen, taistelemme ja tuomme toivoa, Maija Minni korostaa.
Oranssipäivät ja Vaasa-opiston näyttely Vaasassa 10.12. asti.
Pia Timberg