Tuomarien taustaoletukset ovat isossa roolissa, kun he tekevät johtopäätöksiä raiskausjuttujen todistusaineistoista, sanotaan tuoreessa väitöskirjassa. Sen mukaan seksuaalirikosjuttujen ratkaiseminen vaatii muita rikostyyppejä pidempiä johtopäätösketjuja, mikä altistaa virhearvioinneille.
Yksi tutkimuksessa havaituista taustaoletuksista liittyi siihen, miten raiskauksen uhri käyttäytyy heti teon jälkeen, sanoo perjantaina Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa väittelevä Otava Piha.
– Sellainen näkyi selvästi, että jos raiskauksen asianomistaja toimii päättäväisesti tavalla, joka suojaa häntä itseään – esimerkiksi hakee heti apua, poistuu paikalta taikka ottaa yhteyttä ystävään ja kertoo, että jotain kamalaa on tapahtunut – sitä pidetään raiskauksen tapahtumista tukevana näyttönä, Piha sanoo STT:lle.
– On mahdollista, että se perustuu ajatukseen, että jos joku päättää valehdella raiskatuksi tulemisesta, hän suunnittelee sen.
Piha ei tiedä, onko tämän olettaman taustalla faktaa. Valehtelututkimuksissa on havaittu, että ihmiset pystyvät hyvinkin nopeasti keksimään vaikuttavia valheita, hän lisää.
– Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole havaittu, että raiskauksista tehtäisiin vääriä rikosilmoituksia sen enempää kuin muissakaan rikoksissa.
Uhrin käytökseen liittyvä oletus toimi Pihan mukaan vain yhteen suuntaan. Tuomarit eivät siis yleisesti olettaneet raiskatun toimivan tietyllä tavalla. Siis, jos uhri ei toimi itseään suojaavalla tavalla, se ei pääsääntöisesti puhu syytettä vastaan, hän sanoo.
Voiko nukkuvan raiskata?
Toinen tutkimuksessa esille tulleista tuomareiden taustaoletuksista liittyi siihen, voiko nukkuvaa uhria raiskata. Muutamassa tapauksessa näkyi Pihan mukaan ajatus siitä, että vieraassa paikassa ihminen nukkuu niin kevyesti, että tämä herää ennen kuin sukupuoliyhteys ehtii alkaa.
Yhdessä tapauksessa tuomioistuin päätyi selittämään tilanteen Pihan mukaan täysin epäjohdonmukaisella tapahtumankululla. Oikeus piti mahdollisena, että sukupuoliyhteys oli alkanut yhteisymmärryksessä uhrin ollessa hereillä. Tämän jälkeen uhri olisi nukahtanut kesken kaiken ja herätessään luullut joutuneensa raiskatuksi, hän sanoo.
Toisessa tapauksessa asianomistaja oli herännyt kertaalleen siihen, että syytetty oli kosketellut häntä. Hän oli nukahtanut uudelleen ja herännyt seuraavan kerran vasta, kun syytetty oli yhdynnässä häneen.
– Tuomiossa todettiin, että kun aikaisemmin hän oli herännyt kopelointiin, ei ole uskottavaa, että myöhemmin hän ei olisi herännyt ennen kuin sukupuoliyhteys on jo käynnissä. Vaikka kyllähän ihmisen unen syvyys vaihtelee, Piha sanoo.
Taustaoletukset välttämättömiä
Piha sanoo, että jonkinlaiset taustaoletukset ovat välttämättömiä kaikissa rikostapauksissa. Yksinkertaisena taustaoletuksena on esimerkiksi se, että todisteena esitetty valvontakamerakuva on aito.
– Jonkinlaisia taustaoletuksia tarvitaan aina, mutta raiskaustapauksissa ne tuppaavat olemaan vähän hähmäisempiä ja helpommin kyseenalaistettavissa, koska ne liittyvät ihmisen käyttäytymiseen. Niitä taas tarvitaan, koska näyttö perustuu pitkälti osapuolten kertomuksiin.
Piha huomauttaa, että mikään tuomio ei perustu yksin taustaoletusten varaan.
– Kyse ei ole siitä, että tuomarit olisivat puolueellisia tai tekisivät työtään huonosti. Taustaoletukset ovat pitkälti jaettuja oikeusjärjestelmässä. Jos jostain taustaoletuksesta ei ole yhteisymmärrystä, se toimii pikemminkin vastaajan eduksi.
Tuomareiden kouluttaminen seksuaalisesta väkivallasta on Pihan mukaan yksi keino edistää totuudenmukaisempia taustaoletuksia.
– Se on valtavan tärkeää, jotta pystytään välttämään ainakin räikeimmät vääräksi tiedetyt oletukset ja suhteuttamaan asiat toisiinsa yksittäisessä tapauksessa.
Empatia auttaa ymmärtämään
Piha sanoo, että empatiakyky on tuomareille olennainen taito. Kyse ei ole kenenkään puolella olemisesta, vaan kyvystä tarkastella asioita toisen näkökulmasta ilman oman kokemusmaailman painolastia, hän sanoo.
– Ilman empatiaa tuomari saattaa tehdä päätöksiä sellaisten taustaoletusten perusteella, jotka pohjaavat hänen omaan elämäänsä tai johonkin stereotyyppiseen käsitykseen siitä, millaista on jonkun toisen tai tietyn ihmisryhmän elämä. Empatia on kyky, jolla pystyy välttämään stereotyyppisille oletuksille perustuvan päättelyn.
Toisen asemaan asettumalla on mahdollista tehdä myös sellaisia taustaoletuksia, jotka ovat vastoin sitä, miten itse kuvittelisi toimivansa.
– Voi ymmärtää esimerkiksi, miksi raiskauksen uhri alistuu teolle eikä pakene paikalta tai miksi lähisuhdeväkivallan uhri pysyy suhteessa.
Tämä pätee Pihan mukaan myös syytetyn käytöksestä tehtäviin päätelmiin. Hän sanoo, että tuomarit saattavat ajatella esimerkiksi, että paikalta pakeneminen osoittaa, että syytetyllä on ollut syy vältellä poliisia.
– Kyseessä voi kuitenkin olla myös yhtäkkinen itsensä suojaamisreaktio taikka huonoja kokemuksia poliisista, minkä takia ihminen saattaa reagoida toisin kuin mikä olisi järkevää. Empatia auttaa ymmärtämään, että ihmisen järki ei aina pelaa samalla tavalla kuin tuomarilla itsellään, kun hän pääsee istunnossa ajattelemaan asioita analyyttisesti.
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin noin sataa käräjäoikeuden raiskaustuomiota ja yli sataa syyttäjän syyttämättäjättämispäätöstä. Analysoituja syytekohtia oli yhteensä 227. Aineisto on ajalta ennen seksuaalirikoslain kokonaisuudistusta, joka tuli voimaan viime vuoden alusta.