Suomessa elettiin 1900-luvun alussa vahvoja siirtolaisvuosia. Paremman elämän toivossa lähdettiin Pohjolasta useimmiten ”rapakon taakse” Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, mutta myös etelämmäs, Brasiliaan ja Argentiinaan.
Hedvig Töllinoja ja Janne Niskanen lähtivät Oulun seudulta kohti Brasiliaa vuonna 1912. Elämä Brasiliassa ei kuitenkaan ottanut sujuakseen. Kun nuoripari kuuli suomalaisten Argentiinaan perustamasta siirtokunnasta, Colonia Finlandesasta, päättivät he lähteä sinne – kävellen. Satojen kilometrien pituinen kävelymatka Brasiliasta Argentiinan pohjoisosiin, Misionesin provinssiin, oli raskas ja vaarallinen.
Siirtolaisille luvattiin maata ilmaiseksi, sillä jättimäisen Argentiinan joka kolkka haluttiin asuttaa. Misionesin seudulle suomalaisia houkutteli vulkaaninen, elinvoimaa pursuava luonto.
Tiheä kasvillisuus peitti kyllä kaiken, mutta hedelmälliseksi mainostettu maa olikin todellisuudessa karua ja kivikkoista. Siirtolaiset kuitenkin rakensivat teitä ja raivasivat viidakkoa viljelypelloiksi.
Haastavaa elämää
Elämä oli monilta osin täynnä haasteita. Espanjan kieltä ei osattu ja kostean kuumaan ilmastoon oli vaikea sopeutua. Maaperä kuhisi kuolettavan vaarallisia käärmeitä, joten monet nukkuivat puihin kyhäämissään teltoissa.
Eräänä vuonna heinäsirkat söivät koko sadon. Trooppiset taudit jylläsivät, eikä lääkkeitä ollut. Kokonaisia perheitä menehtyi uusissa ja arvaamattomissa olosuhteissa. Jotkut palasivat Suomeen.
Seinäjoen kokoisessa Oberán kaupungissa, 22 kilometrin päässä edellä kuvatusta Colonia Finlandesasta, asuu Hedvig Töllinojan ja Janne Niskasen lapsenlapsi, seitsenkymppinen Graciela Niskanen.
– Minun isovanhempani pysyivät Argentiinassa, koska he ajattelivat, että sotien ja itsenäistymisen kuohujen keskellä elävä Suomi on vaarallinen, Graciela Niskanen kertoo.
Lopulta siirtolaiset oppivat elämään Misionesin haastavissa olosuhteissa. Niskasen mukaan suomalaissiirtolaisten yhteisö oli erittäin tiivis.
– Colonia Finlandesan asukkaat pitivät monin tavoin huolta toisistaan. Kökkäperinne oli silloin voimissaan.
Siirtolaiset myös ylläpitivät suomalaisia perinteitä. Vaikka asuttiin Argentiinassa, elettiin niin suomalaisesti kuin oli mahdollista.
– Lauantaisin saunottiin ja syötiin läskisoosia, ruisleipää ja karjalanpiirakoita. Ja puhuttiin aina suomea. Minä opin espanjaa vasta, kun menin yläkouluun Oberáan, Niskanen muistelee.
Colonia Finlandesa alkoi näivettyä, kun suomalaissiirtokunnan vanhakantainen elämänmuoto ei enää houkutellut toisen sukupolven siirtolaisia. Osa heistä muutti läheiseen Oberán kaupunkiin, osa kauemmas Argentiinaan.
Avioliittoja ei enää solmittu pelkästään suomalaisten kesken. Alettiin toden teolla argentiinalaistua. Tätä nykyä Colonia Finlandesan suomalaissiirtolaisten jälkeläisiä on enää viitisenkymmentä.
Viimeinen suomenosaaja
Graciela Niskasen äiti, Meeri, lähti töiden perässä pääkaupunki Buenos Airesiin. Muutamaa vuotta myöhemmin äiti palasi Colonia Finlandesaan yksivuotiaan tyttärensä Gracielan kanssa.
Meeri jätti Gracielan omien vanhempiensa hoiviin ja palasi itse Buenos Airesiin, missä hän perusti perheen.
Graciela Niskanen ei tiedä, kuka hänen isänsä on. Myös suhde äitiin jäi etäiseksi.
– Tiedän vain, että isäni on argentiinalainen. Mutta en ole katkera äidilleni. Elin hyvän elämän papan ja mamman kanssa, ei minulta puuttunut mitään. Elämä suomalaisyhteisössä oli hyvää ja rakastavaa, en edes kaivannut äitiäni. Äitini on jo kuollut, mutta äidin nuoremmat lapset olen tavannut muutaman kerran.
Niskanen tutustui tulevaan espanjalaissukuiseen mieheensä käydessään yläkoulua Oberássa. Nuoripari meni pian naimisiin ja sai neljä lasta.
– Opetin monen vuoden ajan suomen kieltä suomensukuisille oberálaislapsille. Nyt kaikki muut ovat jo unohtaneet suomen kielen. Minä olen nykyään ainoa suomea puhuva suomalaissiirtokunnan jälkeläinen.
Gracielan suomen kieli on hauskan vanhakantaista, kuin jäänne menneestä maailmasta, oppihan hän kielen isovanhemmiltaan.
Suomen kielessä on nykyään paljon sanoja ja käsitteitä, joihin 1900-luvun alun oululaismurre ei taivu. Se ei nokkelaa naista haittaa.
Näin Niskanen kertoo entisistä lauantaipäivien vietoista Colonia Finlandesassa, missä aina puoliltapäivin lämmitettiin sauna.
– Sitten kun he tulivat iltapäivällä saunasta, he joivat hyvät mattet. Sitten söivät hyvät ruat. Sitten oli haitarit. Sitten rupesivat soittamaan ja laulamaan ja tanssimaan ihan pyhän asti. Sitten maanantaina rupesivat taas sammaa työtä tekemään.
Graciela Niskanen on itse käynyt vain kerran Suomessa.
– Kyllä minä ihan hyvin suomen kielellä pärjäsin. Oli niin ihanaa puhua suomea kaikkien kanssa, Niskanen muistelee.
– Ja minä rakastin heti Suomea! Luonto siellä on niin puhdasta ja kaunista ja ruoka tosi hyvää. Ja ihmiset ovat ystävällisiä. Haaveilen, että pääsisin käymään siellä vielä kerran. Kaipaan aina Suomeen.
Oberán kaupungissa asuu myös Suomen kunniakonsuli Hugo Sand, joka on kaupungin maineikkain suomalainen. Sandin ruotsinkieliset isovanhemmat matkasivat Oravaisista Argentiinaan vuonna 1906.
Sandin isoisä perusti Colonia Finlandesaan koko maakunnan ensimmäiset teeviljelmät. Noita teeviljelmiä hoitaa nyt Hugo Sandin poika Ivan - teenviljelijä neljännessä sukupolvessa. Seitsenkymppinen Sand toimi työuransa aikana useissa luottamustehtävissä maatalouden saralla.
Hugon isä, nimeltään niin ikään Hugo Sand, oli myös Suomen kunniakonsuli. Suomea, ruotsia tai englantia nuorempi Hugo Sand ei puhu, mutta hän on ollut koko elämänsä ajan aktiivinen kaikessa Suomeen liittyvässä.
Oberáan saapui viime vuosisadan alussa siirtolaisia kaikilta maailman kolkilta. Siirtolaisten sopuisuudesta kertoo se, että he perustivat Oberáan 50-luvulla ison puistoalueen nimeltä Parque de las Naciones. Eri maista tulleet siirtolaiset rakensivat puistoon entisen kotimaansa taloja muistuttavia seurantaloja. Pohjoismaista tulleet siirtolaiset päättivät rakentaa yhteisen talon.
Sand kertoo, että aikoinaan suomalaiset järjestivät kyseisessä Nordica-talossa lavatansseja, kuuntelivat haitarinsoittoa, ompelivat kansallispukuja ja valmistivat suomalaisia ruokia.
Vuosikymmenten kuluessa suomalaisuus kuitenkin sulautui argentiinalaisuuteen, eikä suomalaisperinteitä enää vaalita samalla intensiteetillä. Joulukuun alussa suomalaiset järjestävät kuitenkin yhä edelleen yhdistetyn itsenäisyyspäivä- ja joulujuhlan. Tällöin Suomen lippu liehuu Nordica-talon salossa.
Aina syyskuussa Nordica-talossa järjestetään iso yhteispohjoismainen juhla, jossa valitaan ”kuningatar” edustamaan kaikkia Pohjoismaita monenlaisissa edustustilaisuuksissa.
Ylpeänä hymyilevä Sand osoittaa Nordica-talossa erästä kuningatarseinän valokuvaa.
– Tyttäreni Selva valittiin kerran kuningattareksi. Oli hänen elämänsä hienoimpia kokemuksia saada edustaa Pohjoismaita.
Nordica-taloa meille esittelee talon ruotsalaisjuurinen toiminnanjohtaja Emmanuel Hultgren. Talossa näkyykin paljon ruotsalaisvaikutteita, kuten fika-kioski ja Taalainmaan hevonen. Suomalaisuus esittäytyy erityisesti talon varastossa. Varasto on täpötäynnä suomalaisia kansallispukuja, vanhoja, jättimäisiksi suurennettuja kuvia suomalaisista siirtolaisista, monenlaisia kirjallisia dokumentteja menneiltä ajoilta. Kaikesta näkee, että niin Hultgren kuin Sandkin ovat suunnattoman ylpeitä Nordica-talon aarteistosta.
– Unelmani on, että saisimme Nordica-taloon Suomesta vierailijoita, jotka opettaisivat suomalaissiirtolaisten jälkeläisille suomen kieltä, kansantansseja ja suomalaisia lauluja. Ei meistä kukaan halua unohtaa suomalaisia juuriaan.
– Kaipuu ja suru ovat aina sydämessäni, sanoo Sand huoaten.
- Olen aivan yhtä paljon suomalainen kuin argentiinalainenkin.
Colonia Finlandesa - suomalaisten utopia
Suomalaiset siirtolaiset perustivat 1906 siirtokunnan Argentiinan semitrooppiseen pohjoisosaan, nykyisen Oberán kaupungin tuntumaan, Iguazún putousten seudulle.
Tarkoitus oli kerätä 20 vuodessa miljoonaomaisuus hedelmällistä maata viljelemällä. Haave nopeasta rikastumisesta oli utopistinen, sillä suurin osa siirtokunnan asukkaista oli kaupunkilaisia, jotka eivät tienneet mitään maanviljelystä.
1920-luvulla Colonia Finlandesaan saapui uusi, maatyöläisistä koostunut siirtolaisjoukko, joka sai siirtokunnan kukoistamaan. Suurimmillaan siirtokunta oli 1930-luvulla, jolloin siellä asui noin 500 ihmistä.
1950-luvulla siirtokunta alkoi näivettyä. Viimeisinkin asukas muutti pois Colonia Finlandesasta 1960-luvulla. Tätä nykyä viidakko on täysin vallannut suomalaisen siirtokunnan rauniot.
