Koska jytky-sanaan liittyy niin vahva poliittinen lataus, suomalaisen jalkapalloperheen kannattaisi alkaa kehitellä merkitykseltään vastaavaa uudissanaa omaan käyttöön. Sanalle voi olla pian käyttöä, jos tammisaarelainen Ekenäs IF nousee Veikkausliigaan.
EIF:n taustalta ei löydy rikasta rahoittajaa, isoja paikallisia yrityksiä, liigatason olosuhteita tai maankuulua juniorimyllyä – toimisto seuralta löytyy, mutta sielläkään ei ole ketään töissä.
– Satsaamme vähät rahamme kentälle. Taustat hoidetaan talkootyönä omien siviilitöiden ohessa, puheenjohtaja Peter Haglund linjaa.
EIF:ssä liigakelpoista on vain edustusjoukkueen urheilullinen taso.
Kun viisi sarjakierrosta on pelaamatta, Ykkösen kärkikolmikko on KPV (40 pistettä), HIFK (39) ja EIF (39). Sarjan voittaja nousee liigan, kakkonen etenee karsintoihin.
Joukkueiden keskinäisiä otteluita on jäljellä vielä kaksi: EIF–HIFK ensi sunnuntaina ja HIFK–KPV 20. lokakuuta.
EIF:n jalkapallojaosto perustettiin 110 vuotta sitten. Pitkän historiansa aikana se on pelannut yhden kauden pääsarjassa. Vuosi oli 1933 ja saldona 14 ottelua, 14 tappiota.
Viime vuosikymmenet EIF on pelannut enimmäkseen Kakkosessa eli kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Liigahaaveita Tammisaaressa ei ole elätelty ikinä, ei etenkään 2010-luvun alussa, kun joukkue haki vauhtia Kolmosesta. Seuran talouskin oli huteralla pohjalla.
Veljekset Peter ja Stefan Haglund sekä muutama muu puuhamies ottivat silloin asiakseen turvata EIF:n tulevaisuuden. Vahvistuneiden taustojen turvin seura nousi kaudeksi 2012 Kakkoseen ja 2015 Ykköseen.
Ykkösessä EIF:n sijoitukset olivat ennen tätä kautta 8., 8. ja 7:s.
Urheiluseurojen kehitystarinat eivät ole yleensä mahdollisia ilman panostuksia ja riskinottoakin. EIF on satsannut edustusjoukkueen lisäksi muun muassa rakennuttamalla oman jalkapallohallin.
Edellisistä vuosista poiketen EIF palkkasi kuluvaksi kaudeksi edustusjoukkueelle päätoimisen valmentajan. Espanjalaisen Gabriel Garcia Watartian , 30, alaisuudessa joukkueen pelitapa on kehittynyt pallonhallintaa korostavaksi. Xartian apuvalmentaja on niin ikään espanjalainen Guillem Santesmases Benavents , 22.
EIF:n edustusjoukkueen budjetti on runsaat 200 000 euroa, josta pelaajapalkkioiden osuus on 100 000. Kun pelaajabudjetista vähennetään kahden päätoimisen espanjalaisvalmentajan palkat, niin jokainen voi arvioida, mikä on parinkymmenen sopimuspelaajan keskimääräinen jalkapallosta saama vuosiansio.
– Meille ei yksikään pelaaja tule rahan takia. Tarjoamme ponnahduslautaa urallaan eteenpäin haluaville nuorille, Haglund toteaa.
Tiukka budjetti näkyy pelaaja-aineksessa.
– Meillä on vain yksi pelaaja, joka on pelannut Veikkausliigassa, Haglund sanoo ja viittaa RoPS:ssa sekä KuPS:ssa yhteensä neljä kautta pelanneeseen yhdysvaltalaiseen Etchu Tabeen .
Ulkomaalaisvahvistuksia EIF:n riveissä on seitsemän, seuran omia kasvatteja kuusi. Pääkaupunkiseudun isot pelaajaresurssit ovat vain tunnin ajomatkan päässä.
Haglundin puheet EIF:stä mahdollisena väylänä kohti isompia ympyröitä eivät ole katteettomia. Ulrich Meneke siirtyi kesken kauden EIF:stä Israelin pääsarjaan. Viime kauden ulkomaalaisvahvistuksista Mohamed Doumbia pelaa nyt Tshekin pääsarjassa ja Paul Akouokou Espanjassa Betisin kakkosjoukkueessa.
Seuran omista kasvateista pisimmälle on päässyt Benjamin Källman , 20, joka edustaa nykyään Dundee FC:stä Skotlannin pääsarjassa.
Jos kävisi niin, että EIF nousisi ensi kaudeksi Veikkausliigaan, niin moni asia muuttuisi.
– Budjetti pitäisi tuplata, Haglund arvelee.
Silti se olisi liigan ylivoimaisesti pienin. Nyt pääsarjan pienin pelaajabudjetti on 350 000 euroa (TPS).
EIF:n taloutta painavat vanhat synnit. Edustusjoukkueen toiminta yhtiöitettiin, kun se nousi Ykköseen. Kolmen ensimmäisen kauden jäljiltä yhtiöllä on runsaat 100 000 euroa velkaa.
Budjettinsa EIF haalii kasaan lähes sadalta yhteistyöyritykseltä ja ottelutuotoista. Yleisöä peleissä käy keskimäärin 700–800.
– Kävi miten kävi, kauden jälkeen on luultavasti taas osakeanti edessä. Oma pääoma pitää saada plussalle.
Rakennustarkastajana työskentelevä Haglund on joutunut sijoittamaan itsekin seuraan kymmeniä tuhansia euroja.
– Olisi tervetullutta, jos löytäisimme yhtiölle varakkaan pääomistajan, joka haluaisi jalkapalloseurasta itselleen harrastuksen, Haglund toivoo.
Oma lukunsa on liigalisenssi. Katettuja istumapaikkoja Tammisaaren kentällä on liian vähän, samoin luxeja valoissa. Pelialustan alta puuttuu lämmitysmahdollisuus ja pelialustalta sertifikaatti.
– Näitä asioita pitää laittaa kuntoon yhdessä kaupungin kanssa.
– Raaseporilainen urheilu tunnetaan Suomessa kolmesta asiasta: EIF:n jalkapallo- ja BK-46:n käsipallojoukkueista sekä keihäänheittäjä Oliver Helanderista. Uskon, että kaupunki on valmis näihin myös panostamaan.
Tapio Neva
