Vaikka ka­ve­rei­ta olisi, voi lapsi kokea yk­si­näi­syyt­tä – Artturi Kuop­pa­la on toi­mi­nut va­paaeh­toi­se­na ka­ve­ri­na jo neljä vuotta

Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjanmaan piirin koordinaattori Kirsi Frusti ja kaveritoiminnan vapaaehtoinen Artturi Kuoppala kohtasivat neljä vuotta sitten kauppakeskus Rewellin tapahtumassa.

Kuva: Pia Timberg

Vaasalainen Artturi Kuoppala, 25, tunsi nuorena olonsa toisinaan ulkopuoliseksi kaveriporukoissa. Pahimmillaan tunne oli yläkouluikäisenä. Silloin hän tunsi yksinäisyyttäkin.

– En ollut itse aina niin aktiivisesti äänessä. Joskus tuli tunne, että jään unohdetuksi kavereiden seurassa.

Koulukavereita hänellä oli, mutta ei juurikaan kavereita vapaa-ajalla. Se johtui ehkä teini-ikäisen pojan kiireisestä, aktiivisesta elämäntyylistä, Kuoppala miettii nyt.

– Harrastusten kautta tuli hyviäkin kaverisuhteita. Mutta kun harrastukset jäivät, niin samalla helposti jäivät niiden kautta syntyneet kaverisuhteet. On tärkeää, että on sellaisiakin ystäviä, joiden kanssa vain ollaan, Kuoppala sanoo.

Pidättyväisempi jää helpommin yksin

Kirsi Frusti Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjanmaan piiristä tunnistaa Kuoppalan kokemukset.

– Rauhallinen ja pidättyväinen nuori voi toisten joukossa pelätä ja ajatella, että minut tyrmätään, enkä saa kavereita. Silloin on helpompi jäädä yksin.

Lapsen ja nuoren kokema yksinäisyys vaikuttaa Frustin mukaan yleensä aina nuoren itsetuntoon. Se liittyy kokemukseen siitä, kelpaanko kenellekään.

Taustalla voi olla kiusaamistakin, mutta ei välttämättä. Ylipäätään lapsella tai nuorella voi olla kaikki asiat päällisin puolin hyvin. Perheessä ja muussa lähipiirissä ei ole isompia ongelmia, ja koulukin voi sujua ihan hyvin.

– Yksinäisyys ei liity sosioekonomiseen tilanteeseen, Frusti sanoo.

Ajatukset toisiin yksinäisiin

Artturi Kuoppala alkoi myöhemmin, kun omat vaikeimmat ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteet olivat jo helpottaneet, miettiä mitä hän itse voisi tehdä, että lasten ja nuorten yksinäisyys vähenisi.

Ensimmäisenä opiskeluvuotenaan keväällä 2022 hän törmäsi Rewellissä tapahtumaan, jossa Mannerheimin Lastensuojeluliitto esitteli kauppakeskuksen lavalla kaveritoimintaa.

– Koin siinä, että nyt on mahdollisuus, jota en voi jättää käyttämättä. Kävin nykäisemässä Kirsiä hihasta ja kerroin, että haluaisin lähteä mukaan kaveritoimintaan.

Kirsi Frustilla on jonossa lapsia ja nuoria, joille etsitään kaveria. Toiveen kaverista ovat hänelle lähettäneet joko perheet itse tai viranomaiset, kuten koulujen kuraattorit tai perheneuvola.

– Hyvin matalalla kynnyksellä voi meihin voi ottaa yhteyttä, jos kokee oman lapsen tai nuoren yksinäiseksi. Mitään isompaa ongelmaa ei tarvitse olla, Frusti painottaa.

Alakouluikäinen lapsi sai Kuoppalasta kaverin, ja he ovat pitäneet yhtä jo neljä vuotta. He ovat muun muassa pelanneet jalkapalloa, lautapelejä ja shakkia, pyöräilleet, etsineet geokätköjä ja hiihtäneet.

Miespuolisia vapaaehtoisia tarvittaisiin

Vaasan kaveritoiminnassa on eniten alle 30-vuotiaita naisia. Miehiä kaivataan.

– Esimerkiksi yksinhuoltaja äitien lapsille, joiden isä asuu kaukana tai ei halua tavata lastaan. Silloin miehen malli puuttuu perheen arjesta kokonaan, Frusti sanoo.

Kaveritoimintaan haluavilla lapsilla voi olla erityishaasteita, kuten nepsy-oireita, ja siksi vaikea löytää ystäviä. Voi olla niinkin, ettei lapsen vanhempi hyväksy tiettyjä piirteitä lapsessaan. Silloin toivotaan, että lapsi saisi positiivista aikuisen mallia ja hyväksytyksi tulemista kaveritoiminnan avulla.

Omat kokemukset käyttöön

Kuoppala kokee, että hänen omista nuoruuden ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemuksistaan on hyötyä kaveritoiminnassa.

Hän tuntee saavansa kaveritoiminnasta myös paljon itselleen. Se on yleinen kokemus vapaaehtoistyötä tekevillä.

– Kun olen lapsen seurassa, en ajattele omia yliopistokursseja tai huolia ja murheita. On ollut todella helppoa laittaa fokus vain tekemiseen ja olemiseen hänen kanssaan. Olla läsnä juuri siinä hetkessä.