Samuli Niiles tykkää Herättäjäjuhlien sateenkaariseuroista.
Kuva: Eelis Berglund
Körttiläisyys löysi tiensä kolmekymppisen Samuli Niileksen elämään vasta aikuisuuden kynnyksellä.
Elettiin 2010-luvun alkua, ja tuolloin Rääkkylässä kanttorina työskennelleen Niileksen ystävä kutsui hänet seuroihin Joensuun heränneiden ylioppilaskodille, tuttavallisemmin körttikodille.
– Se oli sen jälkeen menoa, Niiles naurahtaa.
Körttiläisyys tuntui, ja tuntuu, omalta.
