Ilmajokisen pellon vihreydestä erottuvat kirkkaanväriset varjoliitimet. Yksi siivistä, oranssi, jota koristavat leveät siniset raidat, on kiinnitetty valjaiden ja punosten avulla vaasalaiseen Michael Lindholmiin.
Pellon vieressä kulkevalla tiellä hiekka pöllyää, kun mönkijä etenee hinausreittiä eteenpäin. Mönkijässä oleva hinausnaru on kiinnitetty Lindholmiin, joka lähtee juoksuun. Muutaman juoksuaskeleen jälkeen siipi kohoaa hänen yläpuolelleen ja nostaa Lindholmin ilmaan.
Kuin linnun lailla hän nousee ilmassa yhä korkeammalle. Noin 500 metrin korkeudessa hinausnaru irrotetaan, ja Lindholm jää leijailemaan taivaalle.
Kirkkaansinistä taivasta vasten näkyy enää pieni piste oranssista siivestä.
Valjaissa istuva Lindholm ohjaa liidintä vetämällä jarrupunoksista sekä painopistettä siirtämällä.
Vajaan kymmenen minuutin kuluttua toista kesää lajia harrastava Lindholm laskettelee takaisin maan pinnalle.
– Hyvin näki maisemia. Tänään on mukavan lämmin keli, tosin saisi olla vähän enemmän tuulta. Olen aivan koukussa tähän lajiin, Lindholm hymyilee laskeuduttuaan.
Seikkailu ilmassa
Etelä-Pohjanmaan liitäjillä on Ilmajoen ja Seinäjoen välisellä tieosuudella useampi vakiintunut hinauspaikka, josta löytyy turvallista tilaa varjoliitäjille.
– Tuolla ylhäällä on uskomattoman hieno fiilis. Se on sellainen vapauden tunne, vuodesta 2015 varjoliitoa harrastanut Tapio Saikkonen kuvailee.
– Kun hinausnaru laitetaan kiinni, menen välittömästi sellaiseen kuplaan, Jari Rinta-Korkeamäki jatkaa.
Varjoliito voi olla toisille rentouttavaa kruisailua, jossa pääsee ihailemaan maisemia ilmasta. Toiset taas lähtevät hakemaan pitkää lentoa.
Myös tältä samaiselta peltoaukealta on lennetty pitkiäkin matkoja.
– Olen käynyt hakemassa lentäjän esimerkiksi Keski-Nurmosta, reilun vuoden lajia harrastanut Rinta-Korkeamäki sanoo.
Ylhäällä ilmassa lentäjä etsii nousevia ilmavirtauksia eli termiikkejä. Niiden avulla ilmassa on mahdollista pysyä tunteja.
– Suomessa voi päästä hyvässä säässä lentämään 2 500 metrin korkeuteen merenpinnasta, Saikkonen kertoo.
Seinäjoella asuva Saikkonen on lentänyt yli 50 kilometrin matkoja. Hän kertoo ammattilaisten ja kisaajien lentävän satojen kilometrien lentoja.
Vuonna 2021 Suomessa tehtiin Euroopan ennätys varjoliidossa. Ennätyslennon pituus oli yli 500 kilometriä ja lentoaika yli 10 tuntia – auringon voimalla, ilman moottoria.
– Se on aikamoinen seikkailu, kun lähtee ilmaan. Paras suola on se, ettei ikinä tiedä, mihin päätyy, Saikkonen tietää.
Hänen pisimmät lentonsa ovat kestäneet neljä tuntia.
– Sen jälkeen olen aivan puhki. Vaikka varjoliidossa istutaan, se on aikamoista jumppaa. Esimerkiksi vatsalihakset tekevät koko ajan töitä, kun painopisteellä ohjataan.
Kunnon lisäksi laji vaatii keskittymistä. Koko ajan pitää tarkkailla siipiä ja säätä.
Noudatetaan
ilmailusääntöjä
Varjoliidossa turvallisuus on ykkösasia, ja kaikki mahdolliset asiat varmistetaan etukäteen. Lentäjän pitää olla kuitenkin valmis reagoimaan nopeasti muuttuviin tilanteisiin.
– Harvoin tulee mitään teknisiä juttuja. Sää on se kaikista suurin muuttuja. Tuulenpuuskat maanpinnalla kysyvät pilotin maakäsittelytaitoja, joita opetetaan kurssilla. Lennon aikana voi myös tulla voimakkaita laskuvirtauksia, jotka voivat johtaa siiven epästabiiliin lentotilaan ja romauttaa varjon.
Rinta-Korkeamäen mukaan parhaassa lentokelissä on tasaista tuulta pari–kolme metriä sekunnissa.
Matkalennossa varjoliitimen nopeus on yleensä 20–60 kilometriä tunnissa, riippuen siitä, lennetäänkö myötä- vai vastatuuleen.
Liidin myös vajoaa jatkuvasti, tavallisesti noin metrin–puolentoista verran sekunnissa, minkä vuoksi lentäjän on etsittävä nousevia ilmavirtauksia.
Jokaisella lentäjällä on mukana ilmailuradio ja pelastusvarjo.
– Harrastajat ottavat myös lisäkursseja, joissa harjoitellaan esimerkiksi siiven epätavallisia lentotiloja.
Varjoliidossa noudatetaan Visual Flight Rulesin näkölentosääntöjä.
– Ilmassa on samat säännöt kuin muillakin lentäjillä. Esimerkiksi minkään pilven sisälle ei saa mennä, Saikkonen sanoo.
Vapaa kuin lintu
Tällä kertaa ilmajokisella pellolla on lajina varjoliito, joka on säästä riippuvaista vapaalentoa, jossa käytetään hyväksi nousevia ilmavirtauksia. Etelä-Pohjanmaan liitäjät harrastavat myös moottorivarjoliitoa, jossa lentäjän selkään kiinnitetään moottori, mikä mahdollistaa itsenäisen lentoonlähdön.
– Varjoliidon harrastaminen olisi täällä hyvin hankalaa ilman maanomistajia, jotka antavat liitäjille luvan toimia pelloiltaan käsin. Olemme siitä hyvin kiitollisia, Rinta-Korkeamäki painottaa.
Varjoliito on monipuolinen laji. Matkalentämisen lisäksi on mahdollista harrastaa esimerkiksi temppuvarjoliitoa, jossa tehdään akrobaattisia liikkeitä.
Varjoliidossa voi kilpailla MM-tasolle asti.
Varjoliitoa pääsee kokeilemaan myös ilman kokemusta tandemlentona, jossa kokenut lentäjä ohjaa liidintä.
Tandempilotti Tapio Saikkonen on käynyt varjoliitämässä ympäri maailmaa, kuten Alpeilla ja Kolumbiassa.
– Ilmassa tulee vahva vapauden tunne. Vähän kuin lentäisi linnun tavoin. Ympärillä kuuluu vain tuulen suhina.
Suomessa varjoliitäminen vaatii virallisen koulutuksen.
Etelä-Pohjanmaan liitäjät järjestää Seinäjoella varjoliitokurssin, jossa voi opetella lentämään joko moottorilla tai ilman. Kurssi käynnisty yleensä loppukesästä tai alkusyksystä lajiin tutustumisella ja maakäsittelyharjoituksilla.
Koulutus etenee syksyn ja talven aikana. Varjoliidon peruskoulutuksen ensimmäisellä PP1-tasolla lennetään alle 50 metriä korkeita lentoja.
– Muistan hyvin ensimmäisen lentoni. Silloin oli aika kuumottava fiilis. Lennon jälkeen meillä kaikilla oli hymy korvissa, Jari Rinta-Korkeamäki muistelee.
Kurssin toisessa eli PP2-vaiheessa lennetään 40 korkeampaa lentoa. Koska kurssi käydään talvisaikaan, silloin lennetään yleensä Lapuan Hirvijärven jään päällä.
– Jos haluaa vapaalentokoulutuksen lisäksi moottorivarjoliitokoulutuksen, muutama viimeinen lento suoritetaan moottorilla. Moottoriin liittyvät myös omat teoriakokeet, Tapio Saikkonen kertoo.
Itsenäisiä pilotteja kurssilta valmistuu yleensä kevättalvella, riippuen oppilaan aktiivisuudesta ja pääsemisistä koulutuksiin, jotka ajoittuvat sääolosuhteiden salliessa yleensä viikonloppuihin.
Etelä-Pohjanmaan liitäjien varjoliitokurssi maksaa 1800–1950 euroa riippuen siitä, kumman lajin valitsee ja lentääkö kurssin moottorilennot omilla vai kerhon kalustolla. Kurssille voi osallistua vähintään 15 vuotta täyttänyt, mutta alaikäiseltä vaaditaan huoltajien suostumus. Lisäksi vaaditaan peruskuntoa ja vakaata terveydentilaa.
– Moottorilentäjät ovat enemmän ilta-aikaan liikkeellä, kun keli vähän tyyntyy. Vapaalento keskittyy päiväsaikaan, kun on termistä keliä, Saikkonen sanoo.
Etelä-Pohjanmaan liitäjissä on yhteensä noin sata jäsentä.
