– Se on noin kahdeksan metriä leveä, kolmisen metriä pitkä ja puolitoista metriä korkea.
Näin kuvailee ympäristöjärjestö WWF:n viestinnän asiantuntija Riikka Kaartinen saimaannorpan pesäksi sopivaa apukinosta, joita kolattiin lauantaina norppien pesiä varten Saimaalla. Hänen mukaansa sää oli tuulinen ja kylmä.
WWF:n työntekijät ja vapaaehtoiset joutuivat jännittämään vielä alkuviikosta, pääsevätkö he kolaamaan viikonloppuna apukinoksia eteläisen Saimaan jäällä. Alkuviikolla lunta ei vielä ollut, mutta sitä satoi keskiviikon ja torstain aikana viitisentoista senttiä, Kaartinen sanoo STT:lle. Tämä on hänen mukaansa vähän, ja lauhassa säässä lumi on painunut kasaan.
– Mutta sitä on tullut tarpeeksi, että ollaan täällä nyt kolaamassa. Tosin pienemmällä porukalla kuin mitä alun perin suunniteltiin, Kaartinen kertoo järven jäältä apukinoksia kolatessaan.
Kolaajia piti tulla alun perin paikalle runsas kymmenen, mutta koska lunta on vähän, määrä pieneni puoleen.
Osassa pesistä vain lepäillään
Kaartisen mukaan pakkaslumesta kasatut apukinokset poljetaan tiiviiksi, jotta lumi ei alkaisi sulaa niin nopeasti lauhoilla säillä. Lauantaina kolattava lumi oli nuoskalunta.
Apukinoksia pyritään tekemään paikkoihin, joissa norppien tiedetään pesineen aiemmin, jos luonto ei ole saanut aikaan pesiksi sopivia kinoksia. Aluksi tarkistetaan, että apukinos on paikassa, josta norppa pääsee nousemaan pesäänsä. Esimerkiksi matalan rantaveden jäälle apukinosta ei kannata tehdä.
– Norppa huomaa jään alta kinoksen, koska se on varjoisa paikka. Se tekee jään alle avannon, josta se nousee kinoksen sisälle kaivamaan lumipesän, Kaartinen kertoo.
Osaa pesistä aikuiset norpat käyttävät lepäilemiseen, ja vain osa pesistä on synnytyspesiä. Kuuttien eloon jäämisen kannalta apukinoksilla on Kaartisen mukaan valtavan suuri vaikutus.
– Lauhoina talvina, kun luonnonkinoksia ei ole, nämä ovat ainoita paikkoja, joihin norppa pääsee synnyttämään. Jopa 80 prosenttia kuuteista on syntynyt apukinoksiin huonoina vuosina.
Lumisina talvina norpat suosivat luonnonkinoksia, joihin ne ovat vuosituhansien kuluessa tottuneet, Kaartinen kertoo.
WWF julistaa norpille pesimärauhan helmikuun puolivälissä, ja kuutit syntyvät helmi-maaliskuussa. Kaartinen toivoo Saimaalla helmikuun puolivälin jälkeen liikkuvien muistavan, että tuolloin on norpan pesimäaika. Esimerkiksi moottorikelkalla kannattaa ajaa merkittyjä uria ja kelkkareittejä pitkin. Saareen olisi hyvä ajaa suoraan 90 asteen kulmassa, ei rannan lumivallia pitkin.
Lumitilanne tempoilee
Apukinoskolauksista vastaa Metsähallituksen Luontopalvelut. Myös Metsähallituksen EU:n rahoittaman Yhteinen saimaannorppamme -hankkeen projektipäällikkö Jari Ilmonen oli lauantaina kolaustalkoissa. Hänen mukaansa lumitilanne on ollut viime aikoina tempoileva. Ilmonen oli lauantaina Pihlajavedellä, missä lumitilanne oli hänen mukaansa päivällä kohtuullisen hyvä.
– Nyt pystyy kolaamaan oikein tymäköitä kinoksia, mutta vähän huolestuttaa, miten ne kestävät, Ilmonen sanoo STT:lle.
Ilmosen mukaan vuodet ovat opettaneet hänelle sen, että lumitilanne on todella ennustamaton. Lumen määrä vaikuttaa suoraan kuuttien kuolleisuuteen, sillä kuutit tarvitsevat lumipesän suojaa pedoilta ja säältä.
– Voisi sanoa, että tällä hetkellä tilanne näyttää aika huolestuttavalta. Jos lunta ei tule reilusti lisää, ollaan pulassa.
Ilmatieteen laitokselta kerrotaan STT:lle, että lumisateita tuskin saadaan Saimaan alueella seuraavan viikon sisällä. Sen sijaan alueella saattaa sataa vettä, joka voi painaa kinoksia kasaan. Sää on ennusteen mukaan lauha ja lämmintä muutama plusaste.
Ilmosen johtamassa norppahankkeessa on myös kokeiltu norpille erilaisia keinopesiä. Käyttöön on päässyt muutama malli, joista yksi on alumiinista tehty lämpövuorattu pesä. Pari metriä suuntaansa oleva keinopesä, jossa norppa voi loikoilla makuuhyllyllä, on saanut myös norppien hyväksynnän. Keinopesiä on Ilmosen mukaan asennettuna tällä hetkellä 40.
Suomessa pärjäisi 4 000 norppaa
Norppia arvioidaan olevan hieman alle 500 yksilöä. Tämä on Ilmosen mukaan lajin selviytymisen kannalta todella vähän.
– Jos katsoo viimeistä kymmentä vuotta, aikaisempaan nähden näyttää tosi hyvältä. Mutta tietysti kokonaiskanta on vielä aika pieni ja lisääntyminen altis huonoille talville, Ilmonen sanoo.
Ilmosen mukaan ruoan riittävyyden perusteella on laskettu, että Suomessa voisi pärjätä noin 4 000 norppaa. Viime vuosina kuutteja on syntynyt Metsähallituksen mukaan vuosittain runsaat 90.
Syntyneistä norpista kuolee Metsähallituksen arvion mukaan vuosittain lähes 40 prosenttia. Norppakantaa verottaa Ilmosen mukaan myös verkkokalastus.
Metsähallituksessa muutaman ihmisen työtehtävät liittyvät saimaannorppiin.
– Meidän todellinen työresurssi, ja se millä tämä pyörii, ovat vapaaehtoiset. Meillä on suunnilleen 300 vapaaehtoista töissä joka talvi tekemässä kinoksia ja auttamassa pesälaskennossa. Ilman sitä me emme pärjäisi, Ilmonen sanoo.