Kun aloitin yläkoulun, osa ihmisistä ei halunnut olla joidenkin ystäviä, koska nämä eivät käyttäneet tietynlaisia vaatteita.
Vaatteet, joita nykyään ”pitäisi” käyttää, ovat mahdollisimman pieni tiukka toppi tai musta tai harmaa huppari. Niiden pitää olla tietysti jotain tiettyä merkkiä. Housujen täytyy olla niin isot ja leveät kuin mahdollista, ja ehkä jopa reiälliset. Nilkat täytyy olla paljaina vuodenajasta riippumatta, myös talvisin, ja kenkien pitäisi olla paksupohjaiset ja mallia Nike Air Force 1, ja puhelin tietysti iPhone.
Vaatteet tilataan ulkomaalaisista, usein kiinalaisista nettikaupoista. Netistä tilatut vaatteet ovat mitä sattuu. Monesti vaatteita voi käyttää vain vähän aikaa ennen kuin ne ovat pilalla. Tilaukset tulevat miten sattuu, osa vaatteista on väärän kokoisia ja joskus jopa paperinohuita. Asiakaspalvelu ei toimi niin kuin Suomessa.
Kun vaatteita yrittää palauttaa, joko yritys sanoo, että paketista puuttuu jotain tai sitten kestää todella pitkään saada rahat takaisin ja joutuu lähettämään todella monta sähköpostia. Rahoja ei edes saa välttämättä takaisin.
Yritysten eettisyyskin voi olla niin ja näin lapsityövoiman ja palkkojen suhteen. Silti ihmiset ostavat yrityksiltä ja tukevat sitä. Sen sijaan pitäisi ostaa vaikka suomalaisilta yrityksiltä tai vähän kalliimmalla laadukkaita vaatteita.
Monet eivät kierrätä vaatteita, vaan heittävät roskiin ja ostavat uusia tilalle. Minusta kertakäyttökulttuuri on vain typerää. Kaikkien pitäisi saada pukeutua niin kuin haluavat ilman, että kenenkään mielestä se olisi ”väärin” pukeutumista. Jotkut tahtovat ilmaista itseään vaatteiden kautta. Toisia taas ei kiinnosta vaatteet, vaan esimerkiksi seura ja toisilla taas ei välttämättä ole rahaa iPhoneen, kalliisiin kenkiin tai satojen eurojen nettitilauksiin.
On myös absurdia, että monilla sadoilla yläkoululaisilla pitäisi olla samanlaiset vaatteet.
Matilda Mattson
Vasa övningsskola, 7. luokka