Kun vaasalainen Reijo Järvinen perusti matkatoimisto Matka-Ärrän vuonna 1994, elettiin pahinta lama-aikaa. Tuleva yrittäjä uskoi kuitenkin, että ihmiset haluavat matkustaa.
Hän oli työskennellyt linja-auton kuljettajana toisille matkanjärjestäjille, kuten 1980-luvulla kuuluisia vodkaturistimatkoja Suomesta Venäjälle.
– Viipuriin asti kaikki meni hyvin. Pysähdyin siellä tankkaamaan ja matkustajat kävivät kaupoilla. Ei mennyt kuin puoli tuntia ja autossa oli kauhea meteli, Järvinen muistelee hymyillen.
Perille päästessä osa matkustajista oli jo sammunut bussiin. Hotelliapulainen tuli kärryjen kanssa, pakkasi sammuneet matkalaukkuineen niihin ja kippasi hotellihuoneisiin. Paluumatkalla oltiin viimeistään Suomen rajalla taas Järvisen sanoin aikamoisessa kunnossa.
– Oli se karmeaa aikaa, mutta hauskaa.
Pärnun kylpylämatkat vähentyneet
Matkat Venäjälle, sekä Valko-Venäjälle Minskiin, jatkuivat oman matkatoimiston Matka-Ärrän kautta. Mukaan tulivat Baltian maat ja erityisesti Viro ja kylpylämatkat Pärnuun.
– Kylpylämatkat toivat leivän pöytään. Ruuhkaisimmat vuodet olivat 1990-luvun lopulta 2000-luvun alkuun.
Nyt kylpylämatkustajien määrä on vähentynyt. Nuorempi sukupolvi ei matkusta samalla tavalla kuin vanhempi, joka vielä halusi käydä säännöllisesti ryhmämatkoilla ja kylpylöissä.
Merimieheksi salaa vanhemmilta
Järvinen tarttui usein ryhmämatkoilla itse bussin rattiin. Kuinkas muutenkaan, kun oli jo nuoresta asti ollut reissussa. Vain 15-vuotiaana hän karkasi merille.
– Olin astmatutkimuksissa Helsingissä. Tulokseksi lääkäri suositteli meri-ilmaa. Silloin toteutin haaveeni, jonka isäni oli kieltänyt, ja lähdin merimieheksi salaa vanhemmiltani. Väärensin esteettömyystodistukseen ja muihin papereihin isäni nimen.
Ensimmäinen laiva oli öljytankkeri.
–Haimme Mustaltamereltä öljyä. Kun mentiin Bosporinsalmesta läpi, laskin tankkerista ämpärillä postilaivaan kortin vanhemmille, että Istanbulissa ollaan.
Toinen laiva oli ahvenanmaalainen Diana Itämerellä. Se vei Ruotsista teräsputkia Riikaan. Kolmas työpaikka, Aurora-laiva, seilasi Etelä-Amerikan linjalla.
– Brasilia, Argentiina ja Uruguay, siellä päin. Olin laivoilla ensin messikalle, sitten jungmanni ja lopuksi puolimatruusi. Maalasin, mönjäsin, skrapasin, pleisssasin ja ompelin pressuja.
Puukonisku ja pelastus Vaasasta
Laivapestien välissä Järvinen asui Helsingissä. Siellä merimiehen elämä liukui harhateille, viinaan ja jengitappeluihin.
Yksi puukonisku osui vain kaksi senttiä sydämestä. Se vei Järvisen leikkauspöydälle.
Sitten tuli vuosi 1966 ja lähtö Vaasaan armeijaan. Mukaan tulivat viininpunaisessa kassissa likaiset merimiehen vaatteet, kasapäin sakkoja ja korvauksia. Papereissa oli merkintä: pidätetään tavattaessa.
– Ensimmäinen vaimoni pelasti minut siitä. Tapasin hänet armeija-aikana Vaasassa. Silloin kaikki muuttui. Kiitos siitä hänelle.
Järvinen meni voudin puheille sopimaan sakkoasiat ja muut raharästit. Armeijan jälkeen hän alkoi ensin rekkakuskiksi ja sitten linja-auton kuljettajaksi.
– Hyvin harvoin olin kotona. Lapset kasvoivat ohitse. En sitten kuitenkaan osannut elää niin kuin aviomiehen olisi pitänyt.
Lopulta tuli avioero. Sen jälkeen on ollut muutamia pidempiä parisuhteita ja kaksi lasta lisää.
Pahimmat paikat
Nyt Järvinen – tai tarkemmin tunnettu Reijo "Ärrä" Järvinen – asuu yksin Vetokannaksen omakotitalossaan. Hän pyörittää siellä edelleen ja yhdessä apulaisen kanssa matkatoimistoaan.
Apulainen hoitaa tietokoneasiat, kuten laskutukset, ja Järvinen yhteydenpidot ja sopimukset yhteistyökumppaneiden kanssa. Viro ja Pärnu hoitavine kylpylöineen ja pitkine hiekkarantoineen on edelleen tärkein matkakohde.
Hänen omat ajonsa sinne on ajettu. Kolme viikkoa sitten silmälääkäri kielsi raskaan liikenteen ajoneuvolla ajamisen. Henkilöautokortti vielä jäi.
Silti toukokuussa hän lähti jälleen kylpylämatkalle mukaan.
– Pahin paikka on istua kotona yksin. Toinen paha paikka on istua bussissa kuskin vieressä ja katsoa, kun toinen ajaa. Mutta perkele, ei voi mitään.
Hän on hetken hiljaa ja lisää:
– En ole elämässäni paljon muuta tehnyt, kuin ollut tien päällä. Ei sitä oikein muuta osaa.
Tien päältä on vuosien vieriessä tarttunut mukaan monta ystävää. Viikonloppuna heitä saapuu Vaasasta ja muualta Suomesta Isolahden Kesäkoti Koivulaan juhlimaan 80-vuotiasta "Ärrää".
