Söin kesällä mansikoita eri puolella Suomea, mutta täytyy sanoa, että parhaimmat ja makeimmat olen saanut tänä kesänä kotona Vaasassa.
Osassa maata sato kärsi pahasti alkukesän hallasta ja sitten kuivuudesta. Mansikoista oli jopa pulaa.
Arjen luksusta on koukata töiden jälkeen torille hakemaan rasiallinen herkkua. Viikonloppuna hain ihan koko laatikollisen marketin edustalta, vaikken aluksi meinannut tänä vuonna ollenkaan lähteä pakastusrumbaan.
Mutta kyllä kannatti, sillä on sitten kiva talven koittaessa napata mansikoita smoothieen ja puuroon tai tehdä kiisseliä omasta survoksesta.
Jos haluaa vielä pakastaa, on jo kiire. Seudun suurimmalta tilalta, Maalahden Marjoista kerrottiin, että sateet ovat pilanneet mansikoita ja alkuviikosta niitä oli vain litramyynnissä, ei enää laatikoita.
Suhtautuminen marjoihin on selvästi sukupolvikysymys.
Monelle keski-ikäiselle marjojen pakastus on perinne ja kunnia-asia: ei ole kunnon ihminen, ellei pakasta omia marjojaan, taltioi perheelle c-vitamiinia talveksi ja pahan päivän varalle.
Taloustutkimuksen Pakkasmarja oy:lle viime syksynä tekemästä tutkimuksesta ilmenee, että suurissa kaupungeissa asuvat alle 40-vuotiaat ihmiset ostavat marjoja enenevässä määrin kaupan pakastealtaista.
Ymmärrän ajatuksen, että miksi nähdä vaivaa, eikä kaikilla ole kunnon pakastimiakaan. Jos sesongin ulkopuolella iskee mansikanhimo, marjoja saa lähikaupasta melkein kellon ympäri.
No, pakastus on vain muutaman tunnin homma, mutta se poimiminen! Ennen mansikanpoiminta oli nuorten kesätyö, mutta nyt se on vierastyöläisten, lähinnä ukrainalaisten, käsissä. Onneksi poimijoita löytyy ja marjoja saadaan myyntiin!
Mustikoita olisi kaikille tarjolla metsässä. Tosin tänä vuonna ei niin paljon kuin viime vuonna, tulossa on kohtalainen sato.
Luonnonvarakeskuksen asiantuntijan tuntijan mustikkasato jää selkeästi viime vuotta pienemmäksi (Ilkka-Pohjalainen 27.7.). Mustikka pölyttyi tavallista heikommin ja myös alkukesän kylmä sää vaikeutti marjojen kypsymistä. Puolukan pölytyksen taas kerrotaan onnistuneen, ja sadosta on tulossa runsas.
Marjanpoiminta taitaa olla vanhempien sukupolvien juttu. Itseäni se ei kiinnosta, mutta äitini kesä huipentuu siihen, kun mustikat kypsyvät. Hän kertoo juttuja tädistään, joka vielä paljon yli 80-vuotiaana souti yksin Saimaan saarimökilleen ja keräsi sieltä ämpäreittäin mustikoita.
Mutta kiitos äidin, mustikoita riittää läpi talven meidänkin pakastimessamme.
Nostan hattua ja kiitän kaikkia, jotka jaksavat kyykkiä metsässä itikoiden syötävinä ergonomisesti huonoissa asennoissa.
Meille laiskemmille mustikkaa on onneksi ostettavissa torilta tai Reko-piiristä. Facebook-ryhmissäkin on myynnissä mustikkalaatikkoja ja -ämpäreitä.
Jos ämpärillinen eli 10 litraa maksaa noin 40–50 euroa, kiireinen ja mukavuudenhaluinen nykyihminen miettii kahteen kertaan, viitsiikö poimia itse. Viimeksi, kun vaivauduin poimimaan mustikoita itse, tahtini taisi olla pari desiä puolessa tunnissa, kunnes tuskastuin ja lopetin.