Minttu Mantere asettelee tottunein ottein vetovyön lanteille pian kolmevuotiaan Ipana-koiran hääriessä innokkaasti ympärillä.
Lunta pyryttää kunnolla eikä taivasta erota lumisesta maasta, mutta se ei kaksikon menoa haittaa. Olemme Pirttikorven maankaatopaikan vieressä, sillä Seinäjoen kaupunki on vetänyt kokeilumielessä alueelle koiraladun lopputalven ajaksi.
Reilun kahdeksan vuoden kokemuksella koiran kanssa hiihtämisestä Mantereella on käsitys siitä, millainen on hyvä koiralatu.
– Ladun pitää olla turvallinen ja hyväkuntoinen, ja baanalla pitää olla tilaa jo turvallisuussyistä. Koiran kanssa hiihtäessä vauhtia on parhaimmillaan kolmekymmentä kilometriä tunnissa, ja silloin ahdas latu on turvallisuusriski, hän sanoo.
Esimerkkinä ahtaasta ladusta Mantere mainitsee Kyrkösjärven itäpuolella olevan patovallin koiraladun, jolla on pituutta kolmisen kilometriä. Koska koiran vetohihnan pituus on 2-3 metriä, liian kapealla baanalla koira pääsee juoksemaan vastaantulijoiden ladulle.
Latujen kunto saa moitteita
Uusi koiralatukokeilu saa Mantereelta paljon kiitosta, sillä tilausta kunnon leveälle ladulle on ollut jo pitkään. Mantere kuitenkin moittii sekä Seinäjoen että maakunnan latujen määrää ja kuntoa. Tietoa latujen kunnosta sekä koiran kanssa käytettävistä auratuista metsäteistä hän jakaa hiihtävän ystävänsä kanssa.
– Tähtitornin takaa lähtee yksi latu, mutta koska se tehdään suon päälle siellä on niin paljon risukkoa ja kaikkea muuta. Siellä saa kyllä sukset pilattua aika helposti, Mantere toteaa ja huokaisee.
Seinäjoen latujen lisäksi testattu on Kurikan ja Kauhajoen latuja, mutta ehdottomasti parhaimmat koiraladut löytyvät Mantereen mukaan pääkaupunkiseudulta.
– Täytyy myöntää, että jopa Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa on paljon enemmän ja parempikuntoisia koiralatuja mitä Seinäjoen alueella. Se oli itselle kummallista ja siihen oli vaikea tottua, kun muutin takaisin Etelä-Pohjanmaalle.
Ehkä pysyvä ratkaisu?
Seinäjoen kaupungin liikuntapalveluiden kunnossapitopäällikkö Tuomas Viitasaari on huomannut samoja ongelmia tähtitornin ladun ja Kyrkösjärven patovallin ladun kanssa kuin Manterekin.
Patovallin kanssa ongelmat ovat ahtauden lisäksi myös ylläpidollisia, sillä järveltä käyvä tuuli tasoittaa ladun nopeasti, jonka lisäksi patovallilla on paljon kävelijöitä.
– Olemme saaneet paljon kyselyjä ja pyyntöjä rauhallisesta koiraladusta, jota saisivat käyttää vain harrastajat ja jossa ei olisi koiratta hiihtäviä ja muita kulkijoita, kuten maastopyöräilijöitä, Viitasaari kertoo.
Pirttikorven maankaatopaikan alue valikoitui sen rauhallisen sijainnin vuoksi, vaikka se onkin edestakaisesti kuljettava latu. Matkaa yhteen suuntaan on reilu kilometri, edestakaisesti noin 2,5 kilometriä.
Pirttikorven maankaatopaikka sijaitsee reilun kymmenen kilometrin päässä Seinäjoen kantakaupungista Peräseinäjoen suuntaan.
Jos kokeilu osoittautuu onnistuneeksi ja uusi koiralatu koetaan harrastajien joukossa hyväksi, Viitasaari uskoo, että maankaatopaikan koiralatu jää pysyväksi ratkaisuksi.
Myös Vaasassa koiralatuja löytyy kahdesta paikasta, Monitoimiviheriöltä ja Suvilahden kuntoradalta. Näissä mahdollisuus hiihtää koiran kanssa on rajattu kahteen päivään viikossa: Monitoimiviheriöllä keskiviikon myöhäistunneille ja sunnuntain aamutunneille, Suvilahdessa tiistain myöhäistunneille ja lauantain aamutunneille.
Vaasan liikuntapalveluiden palveluneuvoja Minna Suihkonen perustelee ajankohtia sillä, että tavallisia hiihtäjiä on rutkasti enemmän kuin koiran kanssa kulkevia, eikä Vaasassa ole siten tarvetta esimerkiksi erilliselle koiraladulle. Lisäksi hän kertoo, että rajatuilla ajankohdilla varmistetaan, että muut ladulla kulkevat tietävät siellä olevan koiria.
