Anteeksi, mutta etkös sinä ole se Maippi? Tähän tiedusteluun Maj-Britt "Maippi" Wolff on saanut tottua.
Yli 30 vuotta kahvilan pitäjänä Vaasan torilla teki Wolffista paikallisen julkkiksen, joka muistetaan ja tunnetaan yhä hyvin.
Kahvilansa Wolff sulki jo 16 vuotta sitten, mutta kauppatorille hän kertoo suuntaavansa askeleensa yhä lähes päivittäin.
Koti on torin lähellä Vaasanpuistikolla, ja torikahvit pitää siemaista aina kauppareissun päälle.
– Tori on ollut minulle henki ja elämä, hän summaa.
Kahvit tarjoillaan pöytiin
Keväällä 1976 Maippi Wolff seisoi torilla ja päätti: Hän perustaisi tänne kesäkahvilan. Siitä paikasta hän lähti hoitamaan lupa-asioita poliisilaitokselle.
Laitoksella vaan ei ollut paikalla yhtäkään virkapukuista.
– Kaikki poliisit olivat Lapualla. Patruunatehtaan räjähdys oli tapahtunut sinä aamuna, Maippi kertaa mieleen painunutta päivää.
Käytännön asiat järjestyivät pian, ja kesäkahvila punaisessa hirsimökissä päästiin avaamaan jo toukokuussa.
Alkuvuosina torielämä oli vilkasta ja kauppapaikoista kisattiin joka aamu.
– Torivalvoja jakoi kepit ja antoi lähtömerkin. Sitten heitettiin kepit, ja otettiin kilpajuoksuna oma paikka, Maippi kertoo.
Kun oma paikka oli saatu, siemaistiin aamukuuden kahvit Maipin mökissä. Torikauppiaiden jälkeen aamusumpille ehtivät läheisten talojen talonmiehet.
Asiakkaita riitti hyvin pitkin päivää. Suosikkisyötäviä kahvin kera olivat possumunkit ja pitkät sämpylät. Yksi periaate piti alusta asti: Kahvi tarjottiin asiakkaille pöytiin.
Janoinen skottijoukkue
Ajan mittaan tutusta kahvilanpitäjästä tuli monelle uskottu, jolle kerrottiin arkaluontoisetkin asiat.
Jotkut muistoista taas naurattavat vielä vuosikymmenten jälkeenkin.
Hauska episodi oli esimerkiksi VPS:ää vastaan pelanneen skotlantilaisen jalkapallojoukkueen vierailu.
– Juomia oli varattu yllin kyllin, koska silloin oli Taiteiden yö. Nehän loppuivat silti kesken jo aikaisin, niin kova jano skoteilla oli. Oli kova työ hankkia lisää olutta myytäväksi, Maippi muistelee hymyillen.
Aikaa myöten torielämä alkoi hiljentyä.
Maippi Wolffin mukaan hiipuminen alkoi, kun torin laidalle tuli ruokakauppoja, ja kiihtyi, kun torin alle alettiin rakentaa parkkihallia.
– Vanhat torikauppiaat pelästyivät sitä rakennustouhua. Oli meteliä ja rakennuspölyä, se karkotti asiakkaitakin.
Maippi Wolff ei pelästynyt, vaan suuttui ja nosti metelin torikauppiaiden puolesta. Niin kuin on nostanut monta kertaa myöhemminkin toimiessaan Vaasan torikauppiaiden puheenjohtajana kahdella kaudella.
Kahvila torilla pysyi, mutta vaihtui eri kohtiin vuosien mittaan.
– Viisi muuttoa minulla tässä oli.
Lopetus oli haikea paikka
Kesäkahvilan pito tiesi sitä, ettei kahviloitsija ehtinyt kesälomille 33 vuoteen. Talvikuukaudet Maippi työskenteli muissa ravintoloissa, kuten Ernstin hovimestarina, Rantapaviljongissa, Centrumissa ja 13 vuotta Svenska Klubbenin emäntänä.
– Omille pojilleni olen koettanut sanoa, että älkää tehkö hullun lailla töitä. Ne sitten vastaavat, että paraskin sanoja.
Ulkoilmatyö torilla toi myöhemmin ikävän seurauksen.
– Minulta paloivat joka kesä nenä ja korvat. Siitä tuli sitten ihosyöpä. Viides leikkaus on tulossa lokakuussa. Lääkäri on sanonut, että tämä ei tapa, mutta ikävä riesa tämä tietysti on.
Kahvilan sulkeminen vuonna 2008 oli haikea paikka. Viimeisen kesän jälkeen Maippi myi kahvilamökin ja tarvikkeet, ettei tulisi houkutusta palata vielä yhdeksi kesäksi.
– Olin kuitenkin jo 73-vuotias, ajattelin että se jo riittää.
Menoa joka päivälle
Tulevana sunnuntaina 22.9. Maippi Wolff täyttää 90 vuotta. Syntymäpäiviään hän viettää perheen ja ystävien kesken.
Syyskuu oli myös aviomiehen, 3,5 vuotta sitten kuolleen Alvar "Allu" Wolffin syntymäkuukausi. Nuorena yhteen menneellä parilla oli 10 vuotta ikäeroa, mutta päivissä oli eroa vain kolme.
– Allu oli syntynyt 25.9. Haaveilimme, että vuonna 2024 pidetään yhteiset 190-vuotisjuhlat, Maippi kertoo.
Allun kuoltua Maippi istui neljä kuukautta lamaantuneena kotona. Sitten hän oivalsi: Tällä menolla hän menisi itse pian perässä.
Hän alkoi täyttää kalenteria mieluisilla menoilla, jatkoi pitkäaikaista keramiikkaharrastusta, aloitti helmityöt, liittyi pikkulottiin ja käsityökerhoon.
– Nyt menoa on melkein jokaiselle viikonpäivälle. Ja jos joskus tympii, tulen torille kahville ja juttelemaan ihmisten kanssa.