Kymmenentuhatta ihmistä yksissä tuumin yhteisen asian puolesta, kielestä piittaamatta. Uljas näky avautui heti, kun käveli lauantaina Vaasan torille.
Torille mahtui paljon tarinoita. Metsästysseura Södra Vallgrundista, Raippaluodon eteläisimmästä kärjestä, keskeytti hirvijahtinsa osallistuakseen mielenilmaukseen. Jahtivaatetus erottui väkijoukosta kirpeän oranssina.
Vaasan keskussairaalan puolustaminen on saanut aikaan oikean pohjalaisen kansanliikkeen. Tämän äänen luulisi kuuluvan Helsinkiin asti, jotta hallituksen piirtämät sairaalaehdotukset saavat annoksen järkeä kaverikseen.
Tämä on sitä pohjalaista yhteishenkeä, jota on pitkään kaivattu.
Näin iso tapahtuma osuu Vaasan torille ehkä pari kertaa vuodessa. Vappu ja Taiteiden yö tulevat ensimmäisenä mieleen. Ihmiset tekevät torin, joten väen saaminen torikiville on aina mainio piristysruiske kaupunkikulttuuriin. Moni vanhempi vaasalainen muistaa, kuinka vilkas tori on joskus ollut.
Torin elävöityminen piristäisi myös monia kaupungin kivijalkakauppoja. Kivijalkakaupan pyörittäminen, siellä työskenteleminen ja asioiminen avaavat silmät kaupungin kulloiseenkin vireeseen.
Pienten kauppojen ovipumppujen rasituksesta ja ihmisten reunahuomioista voi päätellä, missä Vaasa ja maakunta makaavat.
Olen itse osakkaana eräässä kivijalkakaupassa, joka avasi ovensa syksyllä. Olen viettänyt iltoja ja lauantaipäiviä myyntipuuhissa ja uusiin ihmisiin tutustuessa.
Jo näiden syksyisten viikkojen aikana näkymäni kaupunkiin, sen asukkaisiin ja pienyrittäjyyteen on avartunut.
Internet-ostamisen jatkuvasti yleistyessä kivijalkakaupoista voi tulla katoava luonnonvara.
Kurjistuva kehitys on uhkana jokaisessa kaupungissa. Itselleni, ja uskoakseni monelle muullekin, juuri monipuoliset keskustan myymälät kertovat vireästä kaupunkikulttuurista, joka erottaa isomman kaupungin maalaistaajamasta.
Juuri kaupunkimaisen sykkeen takia moni maaseudun pohjalainen suuntaa viikonlopuksi Vaasaan.
Kuluttajat ovat nousseet jatkuvasti isompaan asemaan markkinataloudessa. Ihmisten peukku ylös tai alas joko nostaa tai lopettaa hyvin tehokkaasti liiketoiminnan. Kaikki voi tapahtua silmänräpäyksessä.
Isot mammutit ovat helisemässä. Esimerkiksi käy tavaratalo Stockmann, joka oli vuosikymmeniä yksi stadilaisuuden symboleista Helsingissä. Laatutavaratalo on pinteessä ostoskäyttäytymisen muutosten vuoksi. Mikään ei ole markkinataloudessa pysyvää, eikä mikään tule ilmaiseksi.
Kivijalkakauppojen kuolemaa on manattu niin pitkään kuin minä muistan. Sitkeät yrittäjät pitävät suhdanteista välittämättä yrittämisen ja myös kaupunkikulttuurin lippua salossa.
Kauppiaiden on pakko lukea yhteiskunnan ja talouden virtauksia yhä ennakoivammin. Se on entistä olennaisempaa myös politiikassa.
Kansalaiset eivät ole enää kilttejä alamaisia, jotka tekevät niin kuin herrat määräävät. Enää ei riitä mahtikäsky Helsingistä. Vaaditaan perusteluja ja oikeudenmukaisuutta, avoimuutta ja laatua.
TONI VILJANMAA