Kymmenen hengen harjoitukset ovat Vaasan kaupungin ohjeistuksen mukaan sallittuja pikkutiloissa. Näin kilparyhmien painijat pääsevät taas harjoittelemaan. Sen sijaan pikkutemmeltäjien ryhmille porttikielto molskille on edelleen voimassa.
– Seuramme Vaasan Tovereiden nallepainit ja nassikkapainijat eivät pääse vielä matolle. Nämä on niin suosittuja harrasteryhmiä että niissä on liikaa väkeä. Toisaalta me emme voi ottaa vai osaa mukaan, koska se ei olisi reilua muita kohtaan, Vaasan Tovereiden painiguru Harri Vallin toteaa.
– Kilparyhmien painijat pääsevät kaikki taas ohjatun painivalmennuksen pariin. Sitä mukaan, kun tilanne paranee, joka voi tapahtua hyvinkin nopeasti, saamme toiminnan pyörimään normaaliin tahtiin, hän jatkaa.
Painiminen mahdotonta etänä
Vaasassa todettiin yhdellä kilpapainijalla koronatartunta lokakuun alkupuolella. Se ei kuitenkaan levinnyt muihin harrastajiin nopean reagoinnin ansiosta. Kilparyhmän painijat jäivät kahden viikon karanteeniin ja Teeriniemen painisali suljettiin kuukaudeksi.
Harrastustoiminta oli koronatauolla lähinnä omatoimista. Kampailulajia on hankala harrastaa etänä, mutta sitäkin on kokeiltu.
– Ei me matseja netissä olla väännetty. On ohjattu erilaisia lajiin liittyviä voimisteluliikkeitä ja lenkkeilyä. Myös videoita on ollut käytössä. Korona-aika on ollut painin kannalta hyvin hankalaa. Toivottavasti tilanne kääntyy kuitenkin kohta parempaa suuntaan ja pääsemme kohta kaikki salille vääntämään, Vallin sanoo.
– Painin harrastajamääriin korona ei onneksi ole vielä kovin paljon vaikuttanut, mutta vähemmän heitä on ollut. Eniten pelkään painin puolesta sitä, että tilanne pitkittyy eikä rokotetta löydy. Silloin varmasti harrastajamäärät tulevat tippumaan ratkaisevasti, joka tietysti hyvin ymmärrettävää, Vallin lisää.
Ei tiukkapipoisesti
Vaasan Tovereiden tyttöpainijat Juulia Holappa, 10, ja Vilja Vallin, 11, ovat niitä onnellisia vaasalaisia painijoita, jotka pääsevät taas painimaan. Ensimmäiset reilut tunnin treenin olivat heti, kun mahdollista sunnuntaina ja tytöt olivat innolla mukana.
– Oli kyllä ikävä painisalille, niin kavereita kuin painiakin. Yleensä me treenaamme kolme kertaa viikossa ja nyt oli vain jotain etätreenejä. Valmentaja antoi ohjeet netin kautta ja niitä me noudatettiin. Se oli pääasiassa lenkkeilyä ja voimistelua valmentajan ohjeiden mukaan, Juulia ja Vilja kertovat.
Tytöt suhtautuvat lajin treenaamiseen juuri sen asteilla vakavuudella kuin kymmenenvuotiaan tuleekin suhtautua. Ei liian tiukkapipoisesti, mutta kuitenkin melkein tosissaan. Tämä on tuottanut myös tulosta, sillä Juulia väänsi painin SM-kisoissa aina hopealle saakka.
Vilja taas vakuuttaa, että parasta painissa on harjoittelu ja kisoissa voittaminen. Molemmat myös kertovat, että koronatauon aikana ei kertaakaan tullut mieleen harrastuksen lopettaminen. Tästä eteenpäin edetään treenissä normaaliin tahtiin. Keväällä on mahdollista päästä taas kisoihin.
Tyttöjen kouluissa kukaan ei hämmästele sitä, että tytöt painivat. Jotkut pojat tosin ovat silloin tällöin yrittäneet näyttää kaapin paikkaa tyttöpainijoille, mutta kaappi on ja pysyy.
– Joskus on vähän joutunut vääntämään jonkun pojan kanssa. Mutta kyllä me on aina pärjätty niissä väännöissä oikein hyvin. Me osaamme painia, mutta meidän koulun pojat eivät osaa, tytöt sanailevat.
Kari Ojanen
