Vaasa oli aikoinaan merkittävä laivanvarustus- ja merenkulkukaupunki. Tätä mielenkiintoista historiaa esittelevä Vaasan merimuseo on avautunut jälleen kesäksi.
Tänä vuonna museolla on kaksi teemanäyttelyä. Toinen on Suomen Merimieskirkko ry:n juhlanäyttely, joka kertoo merimieskirkon 150-vuotisesta historiasta. Toinen on Merenkurkun eteläosan luodolla sijaitsevasta Strömmingsbådanin sumumerkinantoaseman vaiheista ja remonteista kertova näyttely.
Lue alta juttumme Strömmingbådanin talkoista viime kesältä.
Vaasassa oli paljon merimiehiä
Suomen Merimieskirkko perustettiin vuonna 1875. Vaasassa merimieskirkon toiminta alkoi pian sen jälkeen, 1880-luvulla.
Merimieskirkon lähetysasemia perustettiin moneen Suomen satamakaupunkiin, mutta myös ulkomaille. Palvelut oli suunnattu pääasiassa merimiehille ja ulkosuomalaisille.
– Kun esimerkiksi Amerikkaan lähdettiin siirtolaisiksi, ei kaikilla ollut perhettä vastassa, eikä kullanhuuhdonnasta tullutkaan mitään. Lähetystö antoi henkistä, taloudellisesta ja uskonnollistakin tukea, kertoo Vaasan merihistorian yhdistyksen puheenjohtaja ja merimuseoaktiivi Helvi Riihimäki.
Mikä merkitys merimieskirkolla on ollut Vaasassa?
– Koko Vaasaa ei olisi olemassa ilman merenkulkua ja kaupankäyntiä, vaan tämä olisi ollut pieni hallintokaupunki. Vaasassa oli paljon merimiehiä ja merimiesten perheitä, jotka tarvitsivat apua. Merimatkoilla saatettiin olla parikin vuotta, joskus kävi haaksirikkoja ja hukkumisia, tai meriltä ei vain palattu muista syistä.
Vaasassa merimieskoteja oli Vaskiluodossa sekä Palosaarella, vastapäätä Vaasan Työväen Purjehdusseuran rakennuksia.
Merimieskirkon toiminta oli hyvin laaja-alaista, ja esimerkiksi Vaasassakin on toiminut merimieskirkon diakoniapiirejä ja ompeluseuroja.
Vain karjakauppias selviytyi haverista
Merimuseon perusnäyttelyssä on esillä muun muassa laivojen pienoismalleja, majakkatietoutta ja haaksirikkoutuneiden laivojen hylkylöytöjä. Haaksirikkoutuneista laivoista on sukellettu laivan osia ja esineistöä, kuten pöytähopeoita.
Christiansborg oli tanskalainen höyrylaiva, joka vuonna 1899 oli tuomassa kivihiililastia Englannista Vaasaan.
– Se haaksirikkoutui Bergön ulkopuolella. Kaikki muut selvisivät, paitsi yksi englantilainen matkustaja ja laivan kapteeni, Riihimäki kertoo.
Vestkusten-höyrylaivalla oli tätä synkempi kohtalo. Kapteeni päätti lähteä 22.10.1913 nousevaa myrskyä uhmaten Vaasasta matkaan, mistä seurasi Suomen merialueiden pahin rauhanajan merionnettomuus ennen M/S Estonian uppoamista vuonna 1994.
– Karjakauppias Henriksson oli ainut, joka selvityi. Kun pelastajat saapuivat paikalle, hän roikkui ylimmässä mastossa.
Merimuseolla on liuta laivojen pienoismalleja. Yksi niistä on laivanvarustaja, valtiopäivämies ja kauppaneuvos Carl Gustaf Wolffin purjealus Carl Gustaf, joka jäi hänen viimeiseksi aluksekseen. Se rakennettiin Mansikkasaaren telakalla.
Koululaisten kahvila ja tarinailtoja
Vaasan merimiesmuseon toiminnasta vastaa Vaasan merihistorian yhdistys, joka järjestää museolla tapahtumia pitkin kesää.
Kesän ajan merimuseon piha-alueella Keskuskoulun 5A-luokka pitää kesäkahvilaa noin kerran viikossa, useimmiten tiistaisin. Seuraavan kerran kahvila on auki 17.6. kello 15–18 ja sen jälkeen 24.6.
Tiistaina 24.6. museolla on muutakin tapahtumaa ja ohjelmaa. Museon eteen parkkeeraavat teatterilaiva M/S Suukko II ja somettajapariskunnan kotina toimiva M/S Orbiit.
Tuttuun tapaan myös tarinaillat jatkuvat elokuussa.
– Yhdessä tarinaillassa satamakuraattori tulee kertomaan työstään, ja toisella kertaa ääneen pääsevät eri puolilla maailmaa merimieskirkon toimintaan osallistuneita henkilöitä, Riihimäki kertoo.
Vaasan merimuseo auki 29.8. saakka ma–pe klo 13–18, Palosaaren salmessa. Kesän teemanäyttelyinä ovat Merimieskirkko 150 vuotta ja Strömmingsbådanin sumumerkinantoasema.
