Muutin perheeni kanssa Vaasaan kesäkuussa tänä vuonna kotikaupungistani Zürichistä. Tulin Vaasaan ottamaan roolin uutena johtajana Energy Business Innovation Centerissä.
Tuttavamme Sveitsissä olivat sitä mieltä, että muuttaminen Suomeen Sveitsistä on aika hullua, mutta minä olen sitä mieltä, että vähän hulluutta on sallittava, kun on rakastunut unelmaan.
Monilla meistä on ollut sellainen unelma tai uni, joka on painanut merkkinsä meidän elämään. Tämä teksti kertoo unesta, jonka näin pian Vaasaan muuttamisen jälkeen. Mutta ensin haluan antaa teille vähän taustatietoja.
Kun tulin Vaasaan ensimmäisen kerran, rakastuin täysin seutuun. Seudun kaksikielisyys, ihmiset, meren läheisyys ja pohjoismainen luonto sekä talous, joka suurelta osin pohjautuu teollisuuteen – oli syy mikä tahansa, minulle Vaasa oli merkittävä.
Maagisen pinnan alla leijuu jotain harvinaista, jotain minulle vaikeasti ymmärrettävää. Ja kun en pystynyt selittämään sitä, jatkoin vihjeiden metsästämistä, jotta ymmärtäisin, miksi tämä seutu on muuttunut siksi mikä se nyt on.
Monet tämän seudun piirteet ovat huomionarvoisia ja ainutlaatuisia. Näiden piirteiden lisäksi on monia seikkoja, jotka kaipaavat radikaalia muutosta. Nämä vaikutelmat ovat vilisseet päässäni viimeiset neljä kuukautta.
Eräänä yönä minä näin unta, joka selvensi näitä ajatuksia.
Unessani olin lapsi, ja kävin sirkuksessa isäni kanssa. Hän kertoi minulle ainutlaatuisesta elefantista nimeltä Vasa ja siitä miten elefantti esitti mahdottomia temppuja sirkuksessa. Olin tosi innoissani kun isäni lupasi, että menemme katsomaan tätä elefanttia.
Sirkuksessa kuulin tarinoita siitä, mitä Vasa on tehnyt viime vuosina. Tuntui oudolta uskoa sellaisiin tarinoihin ja aloin miettiä, pystyykö elefantti oikeasti tekemään sellaisia temppuja kuin he sanovat.
Olin omissa ajatuksissani ja ympärillä oli paljon melua, kun yhtäkkiä isäni huusi, että Vasa oli tulossa lavalle. Kaikki nousivat seisomaan ja alkoivat huutaa: Vasa! Vasa! Vasa! Myös minä seurasin muita ja huusin.
Olin hämmästynyt nähdessäni Vasan tekemässä monimutkaisia hyppyjä ja temppuja. Se pystyi seisomaan pienellä pöydällä ja nosti ensin kaksi jalkaa, ja sitten se tasapainoili pystyssä kahdella jalalla. Kaikenlaisia temppuja mitä ei voinut edes kuvitella elefantin pystyvän tekemään.
Tämän jälkeen elefantin ohjaaja antoi sille muutamia palloja ja huomasin, että ohjaajan kädessä oli keppi. Voitte nähdä mielessänne kuvan siitä, miten ohjaaja esittelee ylpeänä hyvin koulutettua elefanttia yleisölle pitäen kuitenkin keppiä valmiina esillä siltä varalta, että Vasa alkaa temppuilla.
Esityksen jälkeen kotimatkalla isäni kysyi minulta, miten Vasa pystyi tekemään noin vaikeita temppuja. Vastasin nopeasti, että Vasa on niin hyvä elefantti. Isä sanoi, että ehkä niin, mutta maailmassa on monta hyvää elefanttia. Hetken miettimisen jälkeen vastasin hymyillen, että ehkä koska valmentajalla oli keppi kädessä. Ehkä elefantti pelkäsi ohjaajaansa. Isäni hymyili takaisin ja vastasi
– Ehkä. Mutta se ei ole pääselitys, sitä olen varma.
Minä luovutin ja pyysin isääni selittämään, miksi hän uskoi Vasan pystyvän tekemään niin monimutkaisia temppuja. Isä katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi:
– Uskon, että Vasa ei ole tietoinen rajoitteistaan. Koska jos se tulee tietoiseksi niistä, sitten meillä on aivan toisenlainen esitys.
Tämä vastaus järisytti minua ja minä heräsin unestani. Seuraavat päivät tämä ajatus kehittyi mielessäni, ja aloin muuttaa untani todeksi päivittäisessä elämässäni Vaasassa.
Olen täällä ulkopuolinen ja tulen aina olemaan. Ymmärrän, että se on sekä etu että haitta. Kontekstissa, jonka olen edellä kuvaillut, on ulkopuolisuus varmasti etu, koska se antaa minulle mahdollisuuden katsoa asioita niin kuin ne ovat.
Nyt olen varma, että syyni muuttaa tänne olivat syvempiä kuin edes ymmärsin. Niin kuin unessani, jos Vaasa uskoo ja pysyy mukavuusalueellaan, me emme koskaan tule ymmärtämään mihin Vaasa (ja Suomi) on kykenevä. Kun organisaation rakenteet rajoittavat todellisen muutoksen tekemistä, on harkittava koko olemisen perustaa. Tämä antaa meille suunnan ja vie meitä eteenpäin. Tehtävänäni on tehdä Vaasasta energiainnovaatioiden Mekka. Tämä visio on yhä tuore ja jopa entistä elävämpi.
Omassa yrityksessäni, Radical Innovations Groupissa (Radikaalisten innovaatioiden ryhmä) olen juuri alkanut tarkastella näitä mahdollisuuksia, mutta vasta raapaissut pintaa. Nyt siemen on istutettu hedelmälliseen maahan ja yhdessä me saamme asiat tapahtumaan.
Tekniikan tohtori Krish Sankaran aloittaa Pohjalaisen uutena kolumnistina. Hän erosi perjantaina Vaasan yliopiston tutkimuskeskuksen Vaasa Energy Business Innovation Centren (Vebic) johtajan paikalta ja ilmoitti perustaneensa oman itsenäisen yrityksen Radical Innovations Groupin.
KRISH SANKARAN