Vaasan ammattikorkeakoulun opiskelijat Katri Karjanlahti ja Susanna Taavila antavat opinnäytetöissään hyväksikäytön uhreille puheenvuoron.
Sosiaalialan opiskelijoilla on tutkimustensa taustalla sama ajatus. Sekä Taavila että Karjanlahti haluavat saattaa yhteiskunnan epäkohtia enemmän ihmisten tietoisuuteen.
Karjanlahti tuo esille opinnäytetyössään seksuaalisen hyväksikäytön uhrien omakohtaisia kokemuksia sekä heidän näkemyksiään siitä, miten asiaan tulisi puuttua.
Karjanlahden opinnäytetyön tulokset osoittavat, että hyväksikäytön uhrien äänetön avunhuuto jää liian usein huomaamatta.
– Tutkimuksessani huomasin, että uhrien käytöksestä ja oireista hyväksikäyttö olisi ollut tunnistettavissa.
– Huolestuttavinta on se, etteivät monet edes tiedä mitä lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on. Tämä lisää uhrien pahoinvointia, Karjanlahti sanoo.
Karjanlahti kokee, että lasten hyväksikäyttötapauksissa terveysviranomaisilla ja kouluilla on suuri vastuu.
– Asiaan pitäisi heti puuttua, kun lapsi oireilee eikä asiaan ole lääketieteellistä perustelua.
– Lapsi ei mene rikki, kun häneltä kysytään. Päinvastoin, lapsi menee rikki, kun häneltä jätetään kysymättä, Karjanlahti kertoo.
Karjanlahden tutkimustulokset perustuvat kyselyyn, johon on vastannut 16 hyväksikäytön uhria. Kyselyyn vastanneista 14:llä on vanhoillislestadiolainen tausta.
Karjanlahti haluaa nostaa esiin uskonnollisen taustan, koska hän kokee, että hengellisyydellä on iso painoarvo tutkimustuloksissa. Karjanlahden tutkimustulokset kertovat, että uskonnollisten yhteisöjen sisällä tekijät ovat olleet oikeutettuja lasten hyväksikäyttöön uskonnon varjolla.
– Uskonyhteisö on hiljentänyt uhrit. Heitä ovat varjostaneet häpeä ja syyllisyys, joten he eivät ole uskaltaneet kertoa asiasta eteenpäin viranomaisille, Karjanlahti kertoo.
Karjanlahti pyrkii painottamaan sitä, miten tärkeää avoimuus on lasten hyväksikäyttötilanteissa.
Myös Taavila perehtyi omassa tutkimuksessaan uhreihin, jotka ovat kokeneet vääryyttä. Hän tutkii opinnäytetyössään ihmiskauppaa ja Rikosuhripäivystyksen tarjoamaa tukea uhreille.
– Ihmiskauppa on kolmanneksi tuottoisinta kauppaa ase- ja huumekaupan jälkeen, Taavila kertoo.
Sosiaalialan opiskelija on perehtynyt tutkimuksessaan pohtimaan tietoisuutta asian suhteen. Taavila valaisee sitä kuinka ihmiset tietävät vain jäävuoren huipun ihmiskaupan tilanteesta maailmalla.
– Tutkimuksen teoriaan perehtyessäni huomasin kuinka paljon maailmassa ihmisillä teetetään töitä ilman minkäänlaista korvausta tai ihmisarvoa, Taavila lisää.
Taavila käytti tutkimuksessaan aineistona kyselyä, jonka hän teetti Vaasan Rikosuhripäivystyksen asiakkaille. Kyselyyn vastanneet olivat ihmiskaupan tai ihmiskaupan lievempien rikosnimiketapauksien uhreja.
– Oli hienoa huomata miten myönteistä palautetta asiakkaat antoivat paikallisten Rikosuhripäivystyksen toiminnasta. Tutkimustulokset osoittivat, että työntekijät todella tekevät työtään täydellä sydämellä, Taavila sanoo.
Taavila analysoi palautteista sitä minkälaista tukea ja apua ihmiskaupan uhreiksi joutuneet asiakkaat ovat saaneet. Uhreille tuki merkittävää.
– Päivystyksen asiakkaat olivat kokeneet tuen tärkeäksi käytännön asioissa ja oikeusprosesseissa, Taavila kertoo.
JULIA RAUTAKOSKI