Kaupunginhallituksen päätös sulkea Palosaaren ja Huutoniemen sivukirjastot tulivat sittenkin yllätyksenä asiakkaille.
– Monet olivat huolissaan ja epäuskoisia. Pari sanoi, että ei voi olla totta, kirjaston vastaava hoitaja Leena Seppänen kertoi.
Eläkkeellä oleva ja vuosikymmeniä Huutoniemellä asiakkaana ollut insinööri Kalevi Somppi oli myös tyrmistynyt.
–Aivan tyhmä päätös. Rouvakin on aina sanonut, että mitä sinä siellä kirjastossa oikein istut, Somppi nauraa. Enää ei tarvitse rouvan odottaa miestä kotiin, sillä koko kirjasto häviää.
Huutoniemellä oli kirjastonhoitaja Seppäsen mukaan välihetki, koululaiset olivat lähteneet ja aikuiset eivät olleet vielä saapuneet. Paikalla oli Sompin lisäksi kolme koulutyttöä, joista Mirva huikkasi lähtiessään ovelta lainatiskin takana istuvalle Seppäselle, että hän tulee huomenna tekemään valmiiksi isänpäivän korttinsa.
– Hei hei, tule vaan, täällä me vielä ollaan, Seppänen vastasi ahkerasti kirjastoa käyttävälle pikkutytölle.
Palosaarella oli sama hivenen uinuva tunnelma; joitakin lehdenlukijoita ja pari lainaajaa. Palosaaren koulun 5A:n pojat olivat miehittäneet kaikki kuusi tietokonetta ja joku kertoi nopeasti, että meneillään oli pallopelipeli. Tämän enempää ei vaari-ikäinen toimittaja pojilta vastauksia sitten saanutkaan.
Göran Lassila piti lopettamista älyttömänä päätöksenä.
– Täällä käy paljon lapsia, eläkeläisiä ja lapsiperheitä. Kaikilla ei ole autoa. Itse käyn silloin tällöin ja mukaan lähtee kaunokirjallisuutta ja elämänkertoja, Lassila perustelee kommenttiaan.
Kirjastonhoitaja Maria Pihlajamäki sanoo vähän ironisesti, että kukaan ei ole kannattanut kirjaston sulkemista.
– Hyvin hämmentyneitä, kiukkuisia ja jopa vihaisiakin ollaan oltu. Jotenkin tuntuu, että monet eivät oikein vieläkään usko koko juttua, Pihlajamäki kertoo.