Kesä on täällä, ja vihdoin myös tapahtumat rullaavat näillä näkymin entiseen tapaan.
Mututuntumalla niitä on jopa normaalia enemmän, syystäkin.
Varmasti ihmisillä on patoutunutta tarvetta kokea kulttuuria ja pyöriä muuallakin kuin kotikulmilla.
Myös kotikaupungissamme on upeita tapahtumia eturivin artisteineen, ja viime vuosien kehitys onkin tällä saralla ollut hienoa katseltavaa.
Uuden polven lisäksi myös perinteiset vaasalaiset tapahtumajärjestäjät ovat löytäneet keinoja houkutella ihmiset liikkeelle.
Vaasalaisista on vuosikymmenten ajan maalailtu kuvaa jotenkin hankalana yleisönä, joka viettää viikonloppunsa mieluiten saaristossa mökeillään. Rohkenen olla eri mieltä.
Itse näen vaasalaiset laatutietoisina ihmisinä, jotka miettivät tarkkaan, miten vapaa-aikansa käyttävät. Toki kaksikielisyydestä johtuvat kulttuurierot tuovat omat kiemuransa, mutta näihin haasteisiin on onnistuttu viime vuosina vastaamaan.
Artistikattaukset ovat olleet fiksusti räätälöityjä, vastanneet kaksikielisyyteen ja tyydyttäneet juuri tätä laatutietoisuutta.
Kun tämä kehitys alkoi, järjestävät tahot ottivat suuria riskejä buukatessaan Vaasaan maailmanluokan tähtiä. Tuolloin itsekin kauhunsekaisin tuntein mietin, miten tässä mahtaa käydä.
Toisaalta uskoin, että kun laatuvaatimusten rima asetetaan tarpeeksi korkealle, jengi lähtee liikkeelle.
Ja niin on käynyt! Homma on toiminut upeasti. Nostan todella hattua niille, jotka näitä riskejä uskalsivat lähteä ottamaan, vaikkapa buukatessaan Roxetten Kaarlen kentälle vuonna 2015.
Artistin näkövinkkelistä tapahtumien kiertäminen on pääosin upeaa touhua.
Jos sattuu olemaan suosion aallonharjalla, tavoittaa kesän aikana valtavia määriä yleisöä, saa musiikkiaan kuultavaksi suurelle joukolle ja näin ollen myös uusia potentiaalisia faneja.
En itse tunne olevani artistina tällä hetkellä siinä kovimman suosion myrskynsilmässä, mutta ollaanhan me parhaimpina vuosina esiinnytty isoillakin festareilla, jopa Tampereen Blockfestin päälavalla pyrotekniikalla ryyditettynä.
Mutta Suomen kokoisessa maassa saattaa isokin artisti välillä löytää itsensä pizzeriannurkasta. Lavalle saapuessa ensimmäinen havainto yleisöstä on keskisormi. Sitä näyttää se keskimmäinen hahmo niistä kolmesta paikallaolijasta.
Siitä sitten lähdetään rakentamaan legendaarista iltaa. Ne on niitä paikkoja, joissa punnitaan rakkaus lajia kohtaan, ja tekemisen historia nousee arvoonsa.
Aurinkoista suvea ja nautitaan kesätapahtumista!