Suomessa on jo monta vuotta puhuttu koulutustason nostamisesta. Kansankielellä puhutaan siis siitä, että yhä isompi osa 25–34-vuotiaista olisi suorittanut korkeakoulututkinnon.
Opetushallituksen ennakointitulokset puhuvat korkeakoulutettujen lisätarpeen puolesta: 2035 uudesta työvoimasta lähes 60 prosenttia pitäisi olla korkeakoulutettuja.
Suomessa on asetettu tavoitteeksi, että 25–34-vuotiaista 50 prosentilla olisi korkeakoulututkinto vuoteen 2030 mennessä. Tämä tavoite löytyy myös tuoreesta hallitusohjelmasta.
Käytännössä tavoite on saavuttamattomissa ja katseet pitäisi kääntää vuoteen 2035. Suomen koulutustason nousu on pysähtynyt ja olemme jääneet 40 prosentin kieppeille muiden maiden rynnistäessä ohi.
Keskeisin keino koulutustason nostamiseksi on korkeakoulujen aloituspaikkojen lisääminen. Aloituspaikkoja lisättiin Marinin hallituksen aikana yli 10 000.
Ongelma piilee siinä, että valtaosaan näistä aloituspaikoista on osoitettu vain määräaikainen tai kertaluonteinen rahoitus. Kun rahoitus loppuu, pieneneekö aloituspaikkojen määrä?
Orpon hallituksen ohjelma vannoo myös aloituspaikkojen lisäämisen nimeen. Tavoite on jälleen kerran hyvä, mutta mistä rahat?
Pieni lisärahoitus tulee, kun kansainväliset tutkinto-opiskelijat poistetaan julkisen rahoituksen piiristä. Aloituspaikkoja toivotaan lisää myös sitä kautta, että yhä suurempi osa aloituspaikoista kohdistuisi ensimmäistä tutkintoaan suorittaville. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, rahoituksen mittaluokka on riittämätön.
Pahimmassa tapauksessa voi käydä niin, että vuoden 2024 hauissa on vähemmän aloituspaikkoja, kuin mitä kuluvana vuonna on ollut.
Tällöin tavoite koulutustason nostamisesta karkaa taas kauemmas. Tällä voi olla ikäviä seurauksia osaavan työvoiman saatavuuden näkökulmasta.
Kysymys on viime kädessä rahasta. Kun korkeakouluilta loppuvat viime hallituskaudella annetut määräaikaiset ja kertaluonteiset rahoitukset aloituspaikkojen lisäämiseen, eikä uutta rahoitusta ole riittävästi tällä hallituskaudella luvassa, on koulutusmäärien lisääminen mahdotonta.
Päinvastoin voidaan joutua pienentämään koulutusmääriä vastaamaan nykyistä rahoitustasoa.
Voisivatko korkeakoulut sitten tehdä samalla rahoituksella enemmän? Näin on jo tapahtunut.
Esimerkiksi ammattikorkeakoulut kouluttavat yhden tutkinnon noin puolet halvemmalla kuin kymmenen vuotta sitten. Loputtomasti ei kuitenkaan voida omasta selkänahasta repiä lisää.
Koulutustason nostaminen on tärkeä tavoite, mutta se ei toteudu ilman riittävää rahoitusta. Riittävä rahoitus on koulutuksen laadun turvaaja.
Mikko Valtonen
Keskuskauppakamarin johtava asiantuntija