Yleisesti on sanottava, että puheemme on nopeutunut. Voi myös todeta, ettei painotuksista eikä sanojen rytmistä ole juuri tietoakaan.
Usein myös puhujan ääni hiipuu lauseen loppua kohti. Tästä syystä kuulija joutuu arvuuttelemaan, mitä puhuja tahtoo sanoa ja mitä sanaa painottaa.
Tämä puhekielemme lieveilmiö on jo tuttu radio-ohjelmista, mutta se on alkanut hiipiä myös kirkoissamme kuultaviin puheisiin ja saarnoihin. Siksi tulisi nyt seurakuntien pastorit ja koko henkilöstö perehdyttää puheen selkeämpään ääntämiseen sekä opastaa heitä puhumaan suoraan mikrofoniin.
Oma haasteensa on Seinäjoen Lakeuden Risti. Kauniissa kirkossa on arkkitehti Alvar Aallolle tyypillinen akustiikka, joka ilmenee kaikuna. Tätä on vuosien saatossa yritetty korjatakin.
Entisaikoina tilojen akustiikkaa parannettiin muun muassa verhoilla, raanuilla ja matoilla. Toki ennen auttoi myös se, että kirkkomme olivat täynnä kansaa.
Lisäämällä kovaäänisiä kirkkoon voitaisiin kuuluvuutta varmaankin parantaa. Vaikkei tiloja voikaan toisiinsa verrata, niin mainittakoon, että herätysjuhlissamme oli yli sata kovaäänistä eri puolilla kenttää.
Seurakuntavaalit ovat tulossa. Toivottavaa olisi, että tulevista ehdokkaista edes jotkut ottaisivat Lakeuden Ristin äänentoisto-ongelman – tämän kirkkokansan kärsimyksen – omaksi vaaliteemakseen. Tämä on todellinen epäkohta, josta monet valittavat allekirjoittaneen lisäksi.
Jos asiaan tartuttaisiin, palkinnoksi kotikirkkomme voisi täyttyä taas äärimmilleen ja "kadonneet lampaat palaisivat takaisin laitumelle, Paimenen luo".